Elina Grundström

Grundström huhtikuussa 2020

Elina Johanna Grundström (s. 30. toukokuuta 1963 Tampere)[1] on toimittaja ja tietokirjailija. Grundström oli Vihreä Lanka -lehden päätoimittajana 2006–2010. Hän toimi journalistiikan vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa 2013–2014.[1] Grundström aloitti Julkisen sanan neuvoston ensimmäisenä kokopäivätoimisena puheenjohtajana vuoden 2016 alussa,[2] eikä hän hae vuoden 2020 alusta alkavalle kaudelle.[3] Hänen johtamistapansa ja alaistensa kohtelu herätti arvostelua vuonna 2016, ja ongelmat saivat laajaa julkisuutta elokuussa 2018 Suomen Kuvalehden jutun jälkeen.[4][5][6][7]

Grundström on saanut tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon kaksi kertaa: vuonna 1995 Hiidenkivi-lehden perustamisesta toimituksen jäsenenä ja vuonna 2005 "monipuolisesta journalistisesta toiminnasta globaalien yhteiskunnallisten kysymysten käsittelyssä".

Grundström on kirjoittanut teoksen Alkuperämaa tuntematon, josta hän sai vuonna 2002 Tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkinnon valokuvaaja Yrjö Tuunasen kanssa. Hän on toimittanut myös Sitran Intia-ohjelman taustaselvityksen Globalisaation portinvartijat (2004) sekä Vesa-Matti Lahden kanssa raportin Intia-ilmiö ja Suomi (2005). Grundströmin uusin teos on Musta orkidea - Tositarina kukkasista jotka menettivät tuoksunsa (2013).

Elokuussa 2010 Grundström aloitti Helsingin Sanomien kolumnistina[8].

Grundströmin puoliso on sosiaali- ja kulttuuriantropologian professori Timo Kaartinen[9]. Heillä on kaksi aikuista lasta[9].

Koulutus

Grundström valmistui valtiotieteen maisteriksi Helsingin yliopistossa pääaineenaan sosiologia vuonna 1993;[1] pro gradu -tutkielma käsitteli Kalkutan teini-ikäisiä tyttöjä ja ohjasi Grundströmiä urallaan toteuttamaan Aasiaa koskevia hankkeita.

Teokset

  • Elina Grundström; valokuvat: Yrjö Tuunanen: Alkuperämaa tuntematon: kertomus Kiinan keisarista ja kenkätehtaan tytöistä. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2529-7
  • Elina Grundström; valokuvat: Yrjö Tuunanen: Globalisaation portinvartijat. Helsinki: Edita, 2004. ISBN 951-37-4178-8
  • Elina Grundström ja Vesa-Matti Lahti: Intia-ilmiö ja Suomi: Sitran Intia-ohjelman taustaselvitys. Helsinki: Sitra, 2005. ISBN 951-37-4478-7 Intia-ilmiö ja Suomi (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Elina Grundström; valokuvat: Susa Junnola: Kiven ja raudan Intia. Helsinki: Sitra, 2006. ISBN 951-37-4826-X
  • Elina Grundström: Musta orkidea. Tositarina kukkasista jotka menettivät tuoksunsa. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Nemo, 2013. ISBN 978-952-240-215-8
  • Elina Grundström: Malminetsijät : kertomus kahdesta työttömästä geologista, jotka iskivät kultasuoneen. Helsinki: S&S, 2016. ISBN 978-951-52-3974-7
  • Elina Grundström: Ukrainan musta multa : tositarina viljelysmaasta, jonka piti ruokkia maailma. Helsinki: WSOY, 2023. ISBN 978-951-0-49177-5

Työhistoria

  • Ylioppilaslehden toimittaja 1989–1990 ja päätoimittaja 1990–1992[1]
  • Hiidenkivi-lehden toimitussihteeri 1993–1999[1]
  • aikakauslehtialan opettaja
  • Markkinointi & Mainonta -lehden toimittaja ja tuottaja 1999–2001[1]
  • Kotilieden toimittaja 2002, 2003[1]
  • Me Naisten toimituspäällikkö 2003–2004[1]
  • Ulkopolitiikka lehdessä 2005–[1]
  • Vihreän Langan päätoimittaja 2006–2010[1]
  • vapaa toimittaja ja tietokirjailija 2010–2013[1]
  • Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessori 2013–2014[1]

Tunnustukset

  • Tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkinto 2003[1]
  • Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1995[1] Hiidenkivi-lehden perustamisesta
  • Valtion tiedonjulkistamispalkinto 2005[1] "monipuolisesta journalistisesta toiminnasta globaalien yhteiskunnallisten kysymysten käsittelyssä"
  • Naistoimittajat ry:n Vuoden kellokas 2002[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 127. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  2. ↑ Gertsch, Mia: JSN:n uudeksi puheenjohtajaksi Elina Grundström Yle Uutiset. 2.11.2015. Viitattu 2.11.2015.
  3. ↑ Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja vaihtuu Yle.fi, uutiset. 8.5.2019. Viitattu 8.5.2019.
  4. ↑ Heikki Vento: Median valvoja kriisissä Suomen Kuvalehti. 22.8.2018. Viitattu 24.8.2018.
  5. ↑ SK: Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajan käytös pelottaa työntekijöitä - taloon jouduttiin hankkimaan psykologi: ”Me itkettiin siellä” iltalehti.fi. Viitattu 23.8.2018.
  6. ↑ JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström kysyi työnhakijalta perhetilanteesta. Hs.fi
  7. ↑ Suomen Kuvalehti: JSN:n työilmapiiri meni sekaisin, kun Grundström aloitti puheenjohtajana. Savon Sanomat.
  8. ↑ Helsingin Sanomat 31.8.2010
  9. ↑ a b 60-vuotias | Elina Grundström on raivannut tietä journalistina – ”Joku 70-lukulainen reippauskasvatus varmaan on taustalla” Helsingin Sanomat. 28.5.2023. Viitattu 28.5.2023.