Elimäen alue kuului Pyhtään seurakuntaan. Patronaattioikeus muodostui Wrede-suvulle 1608, kun he saivat kartanon omistukseensa.[2] Kirkko on rakennettu vuonna 1638 alun perin suorakaiteen muotoiseksi, mutta laajennettu ristikirkoksi 1678. Elimäen kirkko on Suomen vanhin puukirkko, mikäli perimätietona kulkenut rakennusvuosi on oikea.[2]
Sisustus
Kirkon kuorissa on vuodelta 1666 peräisin oleva epifanitaulu, jonka uskotaan toteutetun ensimmäisenä nimenomaan juuri tähän kirkkoon eikä liene muualta siirretty.[2] Vuonna 1632 maalattu alttaritaulu on Peippolan kartanon omistajan, Casper Wredenkolmikymmenvuotisesta sodasta tuoma.[2] Seinämaalaukset on toteuttanut Valentin Betge 1679.[2]
Kirkon sakaristo sijaitsee pohjois- ja itäristin kulmauksessa. Katon päätylappeet ovat sivulappeita jyrkemmät. Vaakasuuntainen ulkovuoraus on peräisin 1870-luvulla tehdystä korjauksesta.
Kirkon sisustuksen keskeiset osat ovat Casper Wreden ja hänen vaimonsa Sophia Tauben lahjoittamat. Näitä ovat alttarilaite ja alttaritaulu vuodelta 1632, barokkityylinen kuoriaita vuodelta 1666 sekä todennäköisesti puuseppä Lorentz Habermanin tekemä saarnastuoli 1600-luvun puolivälistä.
Elimäen kirkon sankarihaudat.
Kirkon kellotapuli sijaitsee kirkkoa vastapäätä Vanhamaantien toisella puolella. Kellotapuli on rakennettu vuosina 1795–1797 ja korjattu 1842. Barokkityylisen tapulin on suunnitellut Aatami Juhonpoika Marttila. Kirkon kiviaita on rakennettu 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. Toisen maailmansodan sankarihauta-alueen ja muistomerkin Jäähyväiset aseveljelle on suunnitellut Aimo Tukiainen.
Kastemaljan jalustoineen on lahjoittanut Olli Uotila 1967.[2]
