Eläintenpalvonta eli zoolatria on johonkin eläinlajiin kohdistuvaa uskonnollista kunnioitusta. Se perustuu katsomukseen, jonka mukaan luonnossa on paljon ihmisten tavoin ajattelevia olentoja.[1] Palvonta kohdistuu yleensä lajeihin, jotka ovat voimakkaita, vaarallisia, elintavoiltaan huonosti tunnettuja tai taloudellisesti tärkeitä. Eläintenpalvonta liittyy dynamismiin, joka katsoo kaikkeen olevaan, sekä elolliseen että elottomaan, kuuluvan persoonattoman voiman. Palvonnan kohteena on joko laji yleensä, jota edustaa tavallisesti yksi yksilö, tai lajin yliluonnollinen "eläinten herra" eli haltijaeläin. Usein palvonta ei kohdistu eläimeen sinänsä, vaan voimaan tai olentoon, jolla on eläimen hahmo tai joka on asettunut eläinyksilöön. Yliluonnollisen olennon käsittämistä eläinhahmoiseksi nimitetään zoomorfismiksi ja elollisiin tai elottomiin olioihin sisältyviin sieluihin uskomista kutsutaan animismiksi.[2]
Yleisimpiä palvottuja eläimiä ovat hevonen, jänis, karhu, kettu, kissa, kobra, kotka, lehmä, susi ja tiikeri. Oma artikkeli on karhunpalvonnasta ja käärmeenpalvonnasta. Eläintenpalvonnassa kuolleita eläimiä saatetaan haudata uskonnollisin menoin tai pyhistä eläimistä tehdään kuvia, joiden uskotaan auttavan tai suojelevan.[1] Magian muotoa, jossa käytetään välineenä eläintä, ihmistä tai jumalaa esittävää tai symboloivaa kuvaa, nimitetään kuvataikuudeksi.[3]
Hindulaisuudessa eläintenpalvonta on säilyttänyt asemansa ja pyhät lehmät ovat osa Intian arkielämää. Primitiivisellä taiteella on läheinen yhteys eläintenpalvontaan ja niin on ilmeisesti myös eläimiä esittävillä esihistoriallisilla esineillä. Siihen liittyy mahdollisesti myös luolamaalaukset. Eläintenpalvontaa ei pidä sekoittaa totemismiin, joka on eri asia.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966, hakusana eläintenpalvonta.
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965, hakusana eläintenpalvonta.
- ↑ Uusi tietosanakirja, hakusana kuvataikuus.
