Eislebenin verinen sunnuntai (saks. Eislebener Blutsonntag) oli kansallissosialististen puolisotilaallisten järjestöjen SA-joukkojen ja SS:n järjestämä hyökkäys Saksan kommunistista puoluetta vastaan vuonna 1933.

Adolf Hitlerin johtama kansallissosialistinen puolue oli noussut valtaan Saksassa 30. tammikuuta 1933. Käydessään kamppailua poliittisesta vallasta äärioikeistolainen puolue oli käynyt useita väkivaltaisia yhteenottoja kommunistien kanssa.

Sunnuntaina 12. helmikuuta 1933 kommunistinen puolue järjesti lasten- ja nuortenjuhlan eislebeniläisessä työväenopistossa. Yllättäen noin 500 SA-joukkojen ja SS:n jäsentä hyökkäsi tilaisuuteen. Osa natseista avasi summittaisen tulen kohti väkijoukkoa osan pahoinpidellessä lähimpiä lapioin, vasaroin ja ketjuin. Hyökkäyksessä kuoli kolme ja 25 loukkaantui vakavasti. SA- ja SS-miehet myös vangitsivat joitakin kommunisteja, jotka vietiin keskitysleirille. Kun väkijoukko oli paennut, hyökkääjät tuhosivat työväenopistorakennuksen. Hyökkäyksen takana olivat kansallissosialistisen puolueen aluejohtaja Rudolf Jordan ja SS-johtaja Hermann Florstedt sekä Ludolf von Alvensleben, josta tuli myöhemmin SS-kenraali.^[1]

Toisen maailmansodan jälkeen vuosina 1949–1950 itäsaksalainen oikeusistuin tuomitsi 31 mukana ollutta hyökkääjää eripituisiin vankeusrangaistuksiin.^[2]

Eislebenin verisen sunnuntain 75-vuotismuistopäivää vietettiin 15. helmikuuta 2009.^[3]