Einari Oksa

Viktor Einari Oksa, vuoteen 1910 Grönqvist (4. lokakuuta 1891 Mikkeli[1] – 25. joulukuuta 1953 Kemi[2]) oli suomalainen kivääriampuja ja moninkertainen maailmanmestari.

Oksan vanhemmat olivat liikkeenhoitaja Viktor Grönqvist ja Ida Hämäläinen ja puoliso vuodesta 1919 Signe Dagmar Maria Mahlberg. Oksa kävi teollisuuskoulun 1914 ja toimi vuodesta 1927 alkaen Kemin Karihaarassa sulfiittitehtaan ylimestarina.[1]

Ammunnan maailmanmestaruuskisoissa Haagissa vuonna 1928 Oksa sijoittui toiseksi vapaakiväärin pystyasennossa, samoin kuin seuraavan vuoden kisoissa Tukholmassa. Siellä hän kuului lisäksi kultaa pienoiskiväärillä voittaneeseen Suomen joukkueeseen. Vuonna 1930 Antwerpenissä Oksa saavutti ensimmäisenä suomalaisena ampumakuninkuuden voittamalla sekä vapaakiväärin maailmanmestaruuden yhteistuloksella 1 111 että pystyasennon, jossa hän teki maailmanennätystuloksen 359. Oksa osallistui kaikkiin ammunnan maailmanmestaruuskisoihin 1930-luvulla, voittaen vapaakiväärin makuuasennon vuosina 1933 Granadassa tuloksella 388[1] ja 1937 Helsingissä tuloksella 391[1]. Vuonna 1935 Roomassa hän kuului Argentiina-patsaan voittaneeseen suomalaisjoukkueeseen. Kaiken kaikkiaan Oksalla oli neljä henkilökohtaista ja seitsemän joukkuemaailmanmestaruutta[2] ja niiden lisäksi vielä kahdeksan Suomen ja kaksi Pohjoismaiden mestaruutta. Suomen ennätyksiä Oksa paransi kymmenkunta kertaa[2].

Oksalle myönnettiin vuonna 1930 Suomen Urheilulehden kultamitali.

Lähteet

  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto, s. 559. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.

Viitteet

  1. ↑ a b c d L. Arvi P. Poijärvi, Ilmari Havu, Mauno Jääskeläinen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950, s. 524. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1949.
  2. ↑ a b c Einari Oksa kuollut. Helsingin Sanomat, 30.12.1953, s. 10.