Gustaf Einar Ferdinand Cannelin (21. heinäkuuta 1868 Sääksmäki – 14. marraskuuta 1934 Helsinki) oli suomalainen lyseon lehtori. Hän oli nuorena tunnettu voimistelijana ja hän oli yksi ensimmäisiä koulutettuja voimistelunopettajia Suomessa.^{[1][2][3][4][5]}

Cannelinin vanhemmat olivat filosofian tohtori, kirkkoherra, rovasti Gustaf Cannelin ja Emilia Augusta Girsén. Cannelinin isän suku polveutui Huittisten Kannilan talon isännästä Tuomaasta. Hän pääsi ylioppilaaksi 1888 Vaasan ruotsalaisesta lyseosta ja valmistui Helsingin yliopistosta voimistelunopettajaksi 1889 ja opettajakandidaatiksi 1893. Cannelin oli Savonlinnan reaalilyseossa voimistelun kollegana 1892–1906 ja hän toimi myös hierojana Savonlinnan kylpylässä. Cannelinin täytyi sitten vakavan lihasrappeumasairauden takia siirtyä kasvi- ja eläinopin opettajaksi. Hän menetti sairauden seurauksena kävelykykynsä joutuen lopulta pyörätuoliin. Hän oli Oulun lyseon luonnonhistorian ja maantieteen kollegana 1905–1906 ja Tampereen klassillisen lyseon luonnonhistorian ja maantieteen nuorempana lehtorina 1906–1920. Eläkkeellä ollessaan hän antoi vielä yksityistunteja. Vuodesta 1923 lähtien Cannelin asui vaimonsa kanssa Helsingissä.^{[1] [2][4][5]}

Einar Cannelin oli naimisissa vuodesta 1895 Karin Sahlanin (s. 1873) kanssa. Heillä oli poika ja kolme tytärtä, joista vanhin oli kirjastoneuvos Helle Kannila.^[1][3]

• Parasitismen inom djurriket, pro gradu-tutkielma. Helsingin yliopisto 1892 ^[6]
• Gymnastikens teori enligt V. Heikels föreläsningar. 1-2; anteckningar utgifna af E. Cannelin. Utgifvaren, Helsingfors 1895

• Tällainen muisto minulla on vanhemmistani. Helle Kannilan kirjoituksesta teoksessa Vanhempani. (Otava 1967)