Ehrnroothin suku on perimätiedon mukaan lähtöisin Pommerista Saksasta, josta se saapui Baltian kautta Suomeen. Hans Plagman -nimisen upseerin arvellaan muuttaneen Liivinmaalta Suomeen vuoden 1600 tietämillä.[3] Hänen poikansa Hans Plagman (k. 1679) toimi kauppiaana ja raatimiehenäTurussa. Tämän poika, Käkisalmen tuomari Johan Plagman (1623–1696) aateloitiin vuonna 1687 nimellä Ehrenrooth, mutta nimen kirjoitusasusta jäi myöhemmin yksi e-kirjain pois.[4] Suku introdusoitiin kaksi vuotta myöhemmin Ruotsin ritarihuoneelle aatelisena sukuna numero 1123.[5]
Sukuun kuulunut kenraalimajuri Carl Gustaf Ehrnrooth sai vuonna 1801 Miekkaritarikunnan ristin ja hänet korotettiin samassa yhteydessä ritaristoon. Kun Suomen ritarihuone järjestäytyi vuonna 1818, Carl Gustaf Ehrnroothin jälkeläiset merkittiin sinne aatelisena sukuna numero 73 (kommendörsätten) ja muut Ehrnroothit aatelisena sukuna numero 85.[5][6] Ruotsissa sukua ei asunut vuoden 1809 jälkeen, mutta vuosina 1946 ja 1978 Suomesta muuttaneille suvun jäsenille myönnettiin uudelleen edustusoikeus Ruotsin ritarihuoneella.[3]
Suvussa on 1700-luvun alusta alkaen ollut runsaasti upseereita, ja siihen on kuulunut yhteensä seitsemän kenraalia. Suku on vuodesta 1791 omistanut Seestan kartanonNastolassa.[4]
Ehrnroothin suku tunnetaan nykyisin suuresta varallisuudestaan ja merkittävistä omistuksistaan lukuisissa pörssiyhtiöissä.[2] Sukuun on kuulunut useita vuorineuvoksia.[4] Ehrnrootheja on 1990-luvulla kutsuttu jopa Suomen talouselämän vaikutusvaltaisimmaksi perheeksi ja ”Suomen Wallenbergeiksi”.[7] Vaikka suvun taloudellisen mahdin onkin sittemmin sanottu hiipuneen,[2] Ehrnrootheilla on edelleen vahva asema muun muassa Fiskarsin omistajina.[8] Fiskarsin suurimpien osakkeenomistajien joukossa on Ehrnroothien suvun sijoitusyhtiöitä, kuten Alexander Ehrnroothin johtama Virala ja Paul Ehrnroothin Turret.[9][10]
Vuoden 2015 alussa Helsingin Sanomat laski Ehrnroothien omistaneen pörssiyhtiöiden osakkeita yli 1,3 miljardin euron arvosta ja olleen siten Suomen toiseksi rikkain suku Herlinien jälkeen.[11]
Structor- , Corbis-, Semerca- ja Fennogens Investments -sijoitusyhtöiden kautta YIT:tä, Pöyryä, Marimekkoa ja eQ:ta yhdessä sukunsa kanssa omistava yritysjohtaja, Casimir Ehrnroothin poika[17]
↑Ehrnrooth, Johan CasimirSuomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Kirjallisuutta
Niklas Jensen-Eriksen, Sakari Siltala & Ahto Apajalahti (toim.): Ehrnrooth – kenraali- ja liikesuku modernin Suomen synnyssä 1750–1950. Siltala, Helsinki 2017. ISBN 978-952-234-468-7
