Heinrich Ehrhardt oli saksalainen vuosina 1904–1922 Ehrhardt-merkkisiä ajoneuvoja valmistanut yritys. Sen perusti aikaisemmin Fahrzeugfabrik Eisenachilla toiminut Heinrich Ehrhardt, joka oli hankkinut kokemusta Wartburg- ja Dixi-autojen valmistuksesta.[1] Yrityksen vetovastuu oli Ehrhardtin pojalla, Gustav Ehrhardtilla. Tuotantolaitokset sijaitsivat Düsseldorfissa ja Zella St. Blasiissa.[1][2] Ehrhardt valmisti maineeltaan laadukkaita henkilöautoja sekä sotilasajoneuvoja.[2]
Wartburgien tapaan ensimmäiset Ehrhardtit olivat Decauvillenlisenssillä valmistettuja. Vuosina 1904–1906 valmistetut mallit myytiin nimellä Ehrhardt-Decauville. Ensimmäinen itse suunniteltu auto oli vuonna 1905 esitelty Fidelio, jonka voimanlähteenä oli 1 272-kuutioinen kaksisylinterinen moottori. Vuodesta 1906 tuotevalikoima käsitti vain itse suunniteltuja malleja. Vuodesta 1909 alkaen autoissa oli nelisylinteriset sivuventtiilimoottorit. Malliston huipulla oli 50-hevosvoimainen,[1] iskutilavuudeltaan 7 956-kuutioinen malli,[2] joka esiteltiin vuonna 1913. Se oli ensimmäinen nelipyöräjarruin varustettu saksalainen auto.[1][2]
Sodan päätyttyä valmistuksessa oli kaksi henkilöautomallia:[1][2] vuonna 1918 esitellyt nelisylinterinen ja 40-hevosvoimainen sekä kuusisylinterinen ja 55-hevosvoimaiset mallit.[2] Yrityksen yhdistyttyä Szawen kanssa vuonna 1922 se jatkoi toimintaansa nimellä Ehrhardt-Szawe.[1]
Lähteet
↑ abcdefgCoxhead, Peter (toim.) & Georgano, G.N. (toim.) & Neubauer, Hans-Otto (kirj.): ”Ehrhardt”, Maailman moottoriajoneuvot, s. 380. (1. osa: Henkilöautomerkit A–E) Suomentanut Jaskari, Hannu. Turku: Teknillinen Kustannusliike Oy, 1985. ISBN 951-9364-26-9
