Egnatian kautta kulki ensin Via Minucia ja sittemmin Via Appiaa oikaissut Via Trajana.[4]Horatius, joka käytti kaupunkia viimeisenä pysähdyspaikkanaan ennen Brundisiumia, sanoo kaupungin kärsineen hyvän veden puutteesta.[1][6]
Egnatian raunioita.
Historia
Egnatian kaupungin paikka on ollut asuttu viimeistään pronssikaudella 1200-luvulla eaa., jolloin paikalla oli kylä. 1000-luvulla eaa. paikan asuttivat Balkanilta tulleet japygit ja 700-luvulla eaa. messapialaiset.[7][8] Kyseisen seudun heimoissa ja alueiden rajoissa on kuitenkin paljon sekaannusta.[9][10] Sekä Strabon että Klaudios Ptolemaios mainitsevat Egnatian peuketien (Peucetii) heimon eli eteläisten apulialaisten kaupunkina. Myös Plinius vanhempi sanoo sen olleen Poediculi-heimon (sama kuin peuketit) kaupunki, vaikkakin toisaalla kuvaa sitä virheellisesti sallentinien (Sal(l)entini) kaupungiksi.[1][11][12]
Messapialaisten aikana Egnatia sai paljon kreikkalaisia vaikutteita.[13]Roomalaiset valtasivat alueen 200-luvulla eaa., jonka jälkeen kaupunki kehittyi vaiheittain tavalliseksi roomalaiskaupungiksi. Roomalaisaika oli kaupungin suurinta kukoistuskautta.[7]
Egnatiaa ei mainita antiikin historiallisten tapahtumien yhteydessä, ja kaupunki vaikuttaa saaneen kaiken merkittävyytensä siitä, että sijaitsi tärkeällä tiellä Brundisiumiin. Toisaalta se oli tärkeä satamapaikka rannikkoalueellaan. Näin se oli sopiva pysähdyspaikka sekä maitse että meritse matkanneille.[1][11][7] Joskus on oletettu, että kaupunki antoi sen kautta kulkeneelle tielle nimen Via Egnatia, tai että sillä olisi joku yhteys tunnetumpaan Via Egnatiaan, joka kulki Makedoniassa ja Traakiassa. Vaikuttaa kuitenkin todennäköiseltä, ettei kaupungin alkuperäinen nimi ollut Egnatia vaan Gnatia, mikä nimi esiintyy sekä Horatiuksella että eräissä Pliniuksen ja Pomponius Melan käsikirjoituksissa. Tämän vahvistaa myös se, että kreikankielisissä piirtokirjoituksissa kaupungin asukkaiden etnonyyminä on Gnathinos (Γναθινος). Latinaksi esiintyy etnonyymiä Ignatinus.[1]
Horatius pilkkaa kaupungin asukkaiden esittelemää ihmettä, jonka myös Plinius mainitsee: siinä eräälle tietylle alttarille laitettu suitsuke haihtui ilman tulta.[1][6][14]
Kaupunki säilyi olemassa vielä roomalaisajan jälkeenkin bysanttilaisella kaudella, mutta kärsi visigoottien ja saraseenien hyökkäyksistä. Se hylättiin lopullisesti 900-luvulla.[7] Kaupungin raunioita oli näkyvissä vielä 1800-luvulla, ja sen nimi oli säilynyt paikalla olleen vanha tornin nimessä Torre d'Agnazzo.[1] Kaupungin arkeologiset tutkimukset aloittivat ranskalaiset 1800-luvulla. Vuoden 1846 nälänhädän aikana paikalliset asukkaat ryöstelivät kaupungin hautoja löytääkseen jotakin myytävää. Paikan järjestelmälliset arkeologiset kaivaukset alkoivat vuonna 1912. Niitä jatkettiin 1940-, 1960- ja 1980-luvuilla, ja niitä suoritetaan edelleen.[15] Nykyisin Egnatian arkeologinen alue on koko Apulian (Puglia) huomattavin.[7]
Rakennukset ja löydökset
Kaavakuva Egnatian raunioista. 1. Forum. 2. Via Trajana. 3. Nk. amfiteatteri. 4. Itämaisen jumalattaren sacellum. 5. Hellenistinen stoa. 6. Forumin basilika. 7. Kiveämättömiä katuja. 8. Piispallinen basilika. 9. Varhaisen kristillisen ajan basilika. 10. Polttouuni. 11. Baptisterio.
Egnatiasta on kaivettu esiin laaja raunioalue, jonka koko on noin 40 hehtaaria.[7] Rauniot levittäytyvät nykyisen Strada Provinciale (SP) 90 -tien pohjois- ja eteläpuolelle. Tien eteläpuolella sijaitsee varsinaisen kaupungin alue forumeineen, ja pohjoispuolella akropoliin ja satamien alue.
Kaupunkia ympäröivät muurit, jotka ovat messapialaiselta ajalta. Niiden pituus on noin kaksi kilometriä ja ne ovat noin seitsemän metriä korkeat.[7] Arkeologisen alueen kohteisiin lukeutuvat muun muassa:
Kaupungin ympäristöstä on löydetty lukuisia hautoja, joista on löydetty paljon keramiikkaa ja terrakottaesineitä. Löytöihin lukeutuu myös muun muassa messapialaisella murteella kirjoitettuja piirtokirjoituksia.[1] Keramiikkalöytöihin lukeutuu paljon kaupungista nimensä saaneella Gnathia-tyylillä tehtyä keramiikkaa, jossa on koristeluja punaisella ja valkoisella.[13]
↑ abcdefghijSmith, William: ”Egnatia”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
