Edward Fitzgerald (15. lokakuuta 1763 Kildaren kreivikunta, Irlanti – 4. kesäkuuta 1798 Lontoo, Iso-Britannia)^[1] oli irlantilainen lordi ja vallankumouksellinen, joka osallistui vuoden 1798 kapinan suunnitteluun.

Hän kuului vanhaan ja vaikutusvaltaiseen Fitzgeraldin aatelissukuun, joka oli asettunut Irlantiin 1100-luvulla. Hänen isänsä oli James Fitzgerald, Kildaren 20. jaarli ja sittemmin Leinsterin 1. herttua, joka sai ainoana Irlannin aatelissa herttuan arvon.^[2] Edward Fitzgerald liittyi nuorena Ison-Britannian armeijaan ja taisteli vuosina 1781–1783 sen riveissä Yhdysvaltain vapaussodassa. Hänet valittiin vuonna 1783 Irlannin parlamenttiin. Vieraillessaan vuonna 1792 Pariisissa hän sai vaikutteita Ranskan vallankumouksesta ja pian hänet erotettiin kumouksellisten puheidensa vuoksi armeijasta. Palattuaan Irlantiin Fitzgerald alkoi lähentyä sikäläisiä vallankumouksellisia ja liittyi 1796 United Irishmen -järjestöön, jonka tavoitteena oli irrottaa Irlanti Ranskan tuella Englannin vallasta ja tehdä siitä itsenäinen tasavalta. Järjestö nimitti hänet johtamaan sotilaskomiteaansa, jonka tarkoituksena oli valmistella kapinaa Irlannissa ja varmistaa sille Ranskan tuki.^[2][1] Vuonna 1796 Fitzgerald kävi Hampurissa ja seuraavana vuonna Lontoossa salaisia neuvotteluja Ranskan hallituksen kanssa suomalaisen Johan Anders Jägerhornin välityksellä.^[3]

Vaikka ranskalaiset eivät heti luvanneet sotilaallista tukea, Fitzgeraldin johtama sotilaskomitea ei lykännyt suunnittelemaansa kapinaa, jonka oli tarkoitus alkaa 23. toukokuuta 1798. Fitzgeraldin apurit jäivät jo maaliskuussa brittien vangeiksi, ja myös hän itse joutui pidätetyksi Dublinissa 19. toukokuuta. Tehdessään vastarintaa vangitsemisen yhteydessä häntä ammuttiin käsivarteen ja hän kuoli tulehtuneeseen haavaan kaksi viikkoa myöhemmin vankilassa Lontoossa. Kapina käynnistyi määrättynä päivänä, mutta britit onnistuivat lopulta kukistamaan sen.^[1]