Edvin Iisakki Tahvanainen (1. maaliskuuta 1897 Sortavala – 12. helmikuuta 1977 Mikkeli^[1]) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Tulikasteensa hän sai Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa.^[2][3]

Tahvanaisen vanhennat olivat talonomistaja Johan Tahvanainen ja Anna Niukkanen. Hänet vihittiin vuonna 1923 avioliittoon Aune Sigrid Sihvosen kanssa, heidän pojastaan Seppo Juhani Tahvanaisesta (s. 1926) tuli lääkäri^[4]. Tahvanainen kävi viisi luokkaa Sortavalan lyseota ja Saksan sotakoulun B-kurssin 1917. Lisäksi hän sai sotilaskoulutusta seuraavasti: Haminan taistelukoulu vuonna 1918, sotilaspedagoginen kurssi vuonna 1925, Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssi vuonna 1928, sotilashallinnollisten kurssien I jakso vuosina 1931–1932 ja II jakso vuosina 1935–1936. ^[2][3]

Tahvanainen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 12. tammikuuta 1916. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamakomennuksen jälkeen hän kävi Saksan sotakoulun B-kurssin Libaussa vuonna 1917.^[2][3]

Tahvanainen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 9. jääkäripataljoonan 4. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 13. huhtikuuta 1918 alkaen 8. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Raudussa ja rajaseudulla.^[2][3]

Tahvanainen palveli sisällissodan jälkeen nuorempana upseerina 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 4:ssä, josta muodostettiin myöhemmin Pohjolan Jääkäripataljoona. Hänet siirrettiin 20. marraskuuta 1918 alkaen Laatokan jalkaväkirykmentti 6:een, josta muodostettiin myöhemmin Viipurin rykmentti. Rykmentissä hän toimi nuorempana upseerina eri komppanioissa. Hänet siirrettiin 5. toukokuuta 1920 alkaen adjutantiksi Käkisalmen läänin rykmentin III pataljoonaan, josta hänet siirrettiin 5. heinäkuuta 1920 komppanianpäälliköksi 10. komppaniaan ja edelleen 19. lokakuuta 1920 alkaen niin ikään komppanianpäälliköksi 9. komppaniaan. Seuraavaksi hänet siirrettiin 15. maaliskuuta 1921 alkaen 3. Erilliseen konekiväärikomppaniaan ja edelleen 20. huhtikuuta 1921 alkaen 4. Erilliseen konekiväärikomppaniaan. Seuraavaksi hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi Karjalan kaartin rykmentin 6. komppaniaan 6. joulukuuta 1924 alkaen. Lopulta hänet nimitettiin 7. syyskuuta 1928 alkaen Muonavarikko 3:n päälliköksi.^[2][3]

Tahvanainen osallistui talvisotaan Muonavarikko 5:n ja Elintarvikekeskusvarikko 6:n päällikkönä. Välirauhan ja jatkosodan aikana hän toimi Elintarvikekeskusvarikko 5:n päällikkönä. Sotien jälkeen hän siirtyi Kalustovarikko-osaston päälliköksi Keskusvarikko l:een, jossa hän palveli vuoteen 1952 saakka, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta.^[3]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Vänrikki 11. helmikuuta 1918 Luutnantti 16. toukokuuta 1920 Kapteeni 6. joulukuuta 1924 Majuri 1940		Vapaudenristi 2. lk. Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. (1918 ja 1940) Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.