Eduard Paul Tratz (25. syyskuuta 1888 Salzburg Itävalta – 5. tammikuuta 1977 Salzburg) oli itävaltalainen eläintieteilijä.

Tratz opiskeli Innsbruckin yliopiston eläintieteellisessä instituutissa. Hän työskenteli muun muassa Sarajevon museossa 1910 ja Berliinissä 1911. Vuonna 1912 hän toimi assistenttina Helgolandin biologisella tutkimusasemalla. 1913 hän perusti Adria-Vogelwarte nimisen lintuaseman Kroatiaan Brijunin saaristoon. Hän oli perustamassa myös itävaltalaista lintuasemaa (Österreichischen Ornithologischen Instituts) Hellbrunniin 1914. Hän opetti Innsbruckin yliopistossa.

Vuonna 1924 Tratz perusti Haus der Natur nimisen museon Salzburgiin ja toimi sen johtajana.

Tratz nimesi linnuista ainakin töyhtötiaisen (Parus cristatus) alalajin weigoldi 1914.^[1]

• Versuch einer Bearbeitung des Herbstzuges der Waldschnepfe auf Helgoland nach historischem und modernem Material, Neudamm 1913 (64 s.).
• Alpenländisches Vogelmerkbüchlein, Salzburg 1919 (43 s.).
• Vom Leben der Beschwingten, Leipzig 1923 (233 s.).
• Alpenvögel - Ein Handbuch zur Auffindung und Beobachtung der Vögel in den österreichischen Alpenländern, Salzburg 1930 (51 s.).
• Vom Auto aus - Beobachtungen und Betrachtungen, 1931 (236 s.).
• Alpenwild in Vergangenheit und Gegenwart, Salzburg 1934 (91 s.).
• Natur ist alles. Ein Buch zum Lesen, Anschauen und Nachdenken, Berlin 1943 (123 s.).
• Tiere der Berge, Seebruck am Chiemsee 1953 (203 s.).
• KWA HERI! Ostafrikanische Safari; Salzburg 1966 (188 s.).
• Das große Ostalpenbuch, Wien/München 1969.
• 45 Jahre Haus der Natur, 1969.
• Die Zukunftsaufgabe der naturhistorischen Museen, 1970.