Eduard Hanslick

Eduard Hanslick
Henkilötiedot
Syntynyt11. syyskuuta 1825
Praha, Itävallan keisarikunta
Kuollut6. elokuuta 1904
Baden, Itävalta-Unkari
Koulutus ja ura
Tutkinnot Wienin yliopisto
Oppilaat Eusebius Mandyczewski
Tutkimusalue musiikkiestetiikka
Tunnetut työt Musiikille ominaisesta kauneudesta
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Eduard Hanslick (11. syyskuuta 1825 Praha – 6. elokuuta 1904 Baden) oli itävaltalainen musiikkitieteilijä ja aikansa vaikutusvaltaisimpia musiikkiarvostelijoita.[1]

Varhaisvaiheet

Eduard Hanslick syntyi musikaaliseen perheeseen; hänen isänsä Joseph Adolph Hanslick työskenteli estetiikan opettajana ja kirjastonhoitajana ja opetti lapsilleen musiikkia. Äiti Karoline o.s. Kisch oli juutalaista kauppiassukua.

Hanslick opiskeli aluksi oikeustiedettä Prahan ja Wienin yliopistossa ja valmistui vuonna 1849. Hän opiskeli myös pianonsoittoa ja sävellystä Václav Jan Křtitel Tomášekin johdolla vuosina 1843–1847. Hän sävelsi lauluja, mutta niitä julkaistiin vasta vuonna 1875.[1] Hanslick työskenteli lakimiehenä Klagenfurtissa vuodet 1850–1852.[2]

Musiikkiarvostelijana

Arvostelijanuransa Hanslick aloitti 1840-luvulla. Hän kirjoitti wieniläisiin musiikkilehtiin arvosteluja, jotka olivat asiantuntevia, tarkkoja, usein sarkastisia ja poleemisia. Hänen toimeksiantajiaan olivat 1848–1853 Wiener Zeitung, 1853–1864 Die Presse ja 1864–1901 Die Neue Freie Presse. Hän matkusteli laajalti Euroopassa, ja hän oli keskeinen hahmo aikansa musiikkielämässä ja tunsi henkilökohtaisesti useimmat nimekkäät muusikot.[2]

Aikansa musiikkirintamilla Hanslick asettui vastustamaan Richard Wagneria ja Anton Bruckneria; hän kuului Johannes Brahmsin lähimpiin ystäviin. Hanslickista tulikin yksi Wagner- ja Brahms-leirien kiistelyn keskushahmoista. Wagner parodioi Hanslickia oopperansa Nürnbergin mestarilaulajat Beckmesserin hahmossa.[2]

Esteettinen teoria

Hanslickin tunnetuin teos on musiikkiesteettinen tutkielma Vom Musikalisch-Schönen vuodelta 1854. Hanslick asettuu vastustamaan 1840-luvun tunne- ja sisältöestetiikkaa. Kirjasta tuli suosittu, ja sen pohjalta alettiin väitellä musiikin olemuksesta. Hanslick edusti muotoestetiikkaa: musiikin olemuksena ovat ”liikkuvat sävelmuodosteet” (saks. tönend bewegte Formen). Hanslick pyrki vastustamaan niin sanottua uussaksalaista koulukuntaa (Franz Liszt, Richard Wagner) ja sen tunteenomaista ja ohjelmallista musiikkikäsitystä ja puolustamaan musiikin itseisarvoa ja riippumattomuutta; hänen mukaansa musiikki ei ole suoraan yhteydessä tunteisiin, vaikka musiikki voikin havainnollistaa tunteen dynaamista luonnetta. Tunteiden asemesta Hanslick korosti musiikillisia ideoita ja niiden dynaamisuutta sekä musiikin rakennetta ja muotoa. Häntä voidaankin pitää strukturalistien edelläkävijänä. Hanslick piti W. A. Mozartia ja Ludwig van Beethovenia musiikillisen kehityksen huipentumina ja Robert Schumannia ja Johannes Brahmsia näiden arvollisina seuraajina.[1]

Kriitikontoimensa rinnalla Hanslick teki myös akateemista uraa. Hän väitteli vuonna 1856 Wienin yliopistossa tohtoriksi musiikin historiasta ja estetiikasta ja opetti yliopistossa aluksi yksityisdosenttina vuodesta 1856 ja professorina 1861–1895. Hän oli Wienin yliopiston musiikinhistorian professuurin ensimmäinen hoitaja. Hän sai hovineuvoksen arvonimen vuonna 1886.[2]

Hanslickin teos Musiikille ominaisesta kauneudesta julkaistiin suomeksi 160 vuotta ilmestymisensä jälkeen vuonna 2014.

Teoksia

Saksaksi

  • Vom Musikalisch-Schönen. Ein Beitrag zur Revision der Ästhetik der Tonkunst. 1854
  • Geschichte des Concertwesens in Wien II. Aus dem Concertsaal. 1870
  • Die moderne Oper: Kritiken und Studien. 1875
  • Die moderne Oper II: Musikalische Stationen. 1880
  • Die moderne Oper III: Aus dem Opernleben der Gegenwart. Neue Kritiken und Studien. 1884
  • Suite: Aufsätze über Musik und Musiker. 1884
  • Concerte, Componisten und Virtuosen der letzten fünfzehn Jahre: Kritiken. 1886
  • Die moderne Oper IV: Musikalisches Skizzenbuch. Neue Kritiken und Schilderungen. 1888
  • Die moderne Oper V: Musikalisches und Litterarisches. 1890
  • Die moderne Oper VI: Aus dem Tagebuche eines Musikers. 1892
  • Aus meinem Leben I–II. 1894
  • Die moderne Oper VII: Fünf Jahre Musik. 1896
  • Die moderne Oper VIII: Am Ende des Jahrhunderts. 1899
  • Die moderne Oper IX: Aus neuer und neuster Zeit. Musikalische Kritiken und Schilderungen. 1900
  • Sämtliche Schriften. Aufsätze und Rezensionen I–. 1993–

Suomeksi

  • Musiikille ominaisesta kauneudesta: Yritys säveltaiteen estetiikan uudistamiseksi. ((Vom Musikalisch-Schönen. Ein Beitrag zur Revision der Ästhetik der Tonkunst, 1854.) Suomentanut Ilkka Oramo) Tampere: Niin & näin, 2014. ISBN 978-952-5503-81-4

Lähteet

  1. ↑ a b c Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 2, s. 516. Otava, Helsinki 1977. ISBN 951-1-04191-6.
  2. ↑ a b c d Bockholdt, Rudolf: ”Hanslick, Eduard”. Neue Deutsche Biographie 7 (1966), s. 637–638.

Kirjallisuutta

  • Grimes, Nicole (toim.): Rethinking Hanslick: Music, Formalism, and Expression. Rochester: University of Rochester Press, 2013. ISBN 978-1-58046-432-1
  • Jahn, Michael (toim.): Was denken Sie von Wagner? Mit Eduard Hanslick in der Wiener Hofoper. Kritiken und Schilderungen. Wien: Verlag Der Apfel, 2007. ISBN 978-3-85450-223-4

Aiheesta muualla