Barton toimi Australian ensimmäisenä pääministerinä 1901–1903, minkä myötä hänestä tuli kansallissankari. Hänen merkittävin saavutuksensa oli Australian itsenäistymisliikkeen johtaminen 1890-luvulla. Hänet valittiinkin maan ensimmäiseksi pääministeriksi, mutta hän jätti tehtävän siirtyäkseen Australian korkeimman oikeuden tuomariksi.[1]
Barton syntyi Sydneyn esikaupungissa Glebessä. Hän oli pörssivälittäjä William Bartonin ja Mary Louise Bartonin yhdeksäs lapsi. Hän opiskeli oikeustiedettä Sydneyn yliopistossa ja valmistui erinomaisin arvosanoin. Hänestä tuli asianajaja vuonna 1871. Hän pelasi myös krikettiä ja eräällä pelimatkalla Newcastleen vuonna 1870 hän tapasi tulevan vaimonsa Jane Mason Rossin. He avioituivat vuonna 1877.
Vuonna 1879 Barton oli erotuomari Australian ja Englannin välisessä krikettiottelussa. Kiistanalaisen tuomion jälkeen katsojat ryntäsivät kentälle ja syntyi kansainvälisen kriketin ensimmäinen mellakka. Barton auttoi rauhoittamaan tilanteen ja sai runsaasti huomiota.
Aluepolitiikka
Vuonna 1876 Barton oli Sydneyn yliopiston vaalipiirissä ehdolla Uuden Etelä-Walesin parlamentin alahuoneeseen, mutta häntä ei kuitenkaan valittu kuin vasta kolmannella kerralla vuonna 1879. Vaalipiiri kuitenkin lakkautettiin jo heti seuraavana vuonna ja Bartonista tuli Wellingtonin vaalipiirin edustaja vuosiksi 1880–1882. Itä-Sydneyn vaalipiirin edustajana hän toimi vuosina 1882–1887. Tässä vaiheessa Barton ei pitänyt tarpeellisena korostaa vapaakauppamyönteisyyttään. Vuonna 1882 hänestä tuli parlamentin puhemies ja vuonna 1887 hänet nimitettiin parlamentin ylähuoneeseen. Tammikuussa 1889 hänestä tuli George Dibbsin hallituksen oikeuskansleri.
