Beda Venerabilis mainitsee, että Eadbald kieltäytyi aluksi omaksumasta kristinuskoa ja meni naimisiin isänsä lesken kanssa. Rochesterin piispa Justus ja Lontoon piispa Mellitus pakenivat pakanahallitsijaa Ranskaan. Canterburyn arkkipiispaLaurentius onnistui lopulta käännyttämään Eadbaldin ja sai hänet mitätöimään laittoman avioliittonsa.[1][2]
Kääntymyksensä jälkeen Eadbald lahjoitti vuonna 618 maata kirkolle ja kutsui Justuksen ja Mellituksen takaisin Englantiin. Eadbald rakennutti lisäksi Canterburyyn Neitsyt Marialle pyhitetyn kirkon. Mellitus seurasi Laurentiusta Canterburyn arkkipiispana vuonna 619, ja Justuksesta tuli arkkipiispa Mellituksen jälkeen vuonna 624. Justuksen jälkeen arkkipiispaksi valittiin Honorius, jonka aikana kirkko vakiinnutti asemansa Kentissä kuningas Eadbaldin suojeluksessa.[1][2] Eadbald järjesti sittemmin sisarensa Aethelbergin naimisiin Northumbrian kuninkaan Edwinin kanssa.[2]
Eadbald lyötätti Lontoossa Englannin ensimmäiset kultakolikot, mahdollisesti toisen vaimonsa Emman vaikutuksesta, joka oli syntyperältään frankki. Emman alkuperäinen nimi on saattanut olla Ermenberga tai Ermentrudis, mutta hänen sukutaustansa on epäselvä. Emma oli ilmeisesti joko Teodebert II:n, Klotar II:n tai major domusErchinoaldin tytär.[1]
