SIM-korttien koon kehitys 2010-luvun loppupuolelle tultaessa. Huom. 2020-luvulla IoT-laitteisiin on asennettu jo huomattavasti eSIMiä pienempiä, järjestelmäpiiriin sisältyviä iSIM-mikrosiruja (ei kuvassa).
eSIM (lyhennys sanoista engl.embedded SIM) on laitteiseen sisäänrakennettu pieni mikrosiru, joka voi mahdollistaa sähköisen SIM-kortin käyttöönoton.[1][2][3][4] Perinteisiin SIM-kortteihin verrattuna eSIMin käyttöönottovaiheessa laitteeseen ei siis asenneta fyysisesti uutta mikrosirua. eSIM-valmius voi olla valmiina esimerkiksi matkapuhelimissa, tableteissa, kannettavissa tietokoneissa, älykelloissa, autoissa tai IoT-laitteissa. Yleisesti ottaen matkapuhelimessa voi olla tuki vain fyysisille SIM-kortille, vain eSIMmille, tai molemmille. Usein eSIM-liittymän voi ostaa esimerkiksi mobiilipalveluntarjoajan verkkokaupasta ilman, että asiakkaan tarvitsee fyysisesti mennä myymälään tai että hänelle pitäisi toimittaa uusi laitteeseen kiinnitettävä muovirunkoinen SIM-kortti. [1][2][3][4]
eSIM-standardi on vuodelta 2016. Fyysisiltä mitoiltaan eSIM-siru on 5 mm x 6 mm x 1 mm suuruinen (MFF2-koko).[5]
Kansainvälisesti eSIM-liittymiä tarjoaa vain osa operaattoreista. Nekin voivat rajoittaa tukemiansa laitemalleja, jolloin kaikkiin sopivan mikrosirun sisältäviin laitteisiin ei sähköistä eSIMiä saakaan aktivoitua.[2] Matkapuhelin tai muu mobiililaite ei kuitenkaan saa olla tehdaslukittu, jos esimerkiksi haluaa kalliiden roamingmaksujen sijaan ottaa matkallaan käyttöön paikallisen operaattorin eSIM-palvelun.[3]
Helppo käyttöönotto - jos matkapuhelinverkko on yhteensopiva. Useilla operaattoreilla on mobiilisovellus, joka asentaa verkon tarvitsemat tiedot laitteen eSIM-sirulle muutamassa minuutissa.
Eri operaattorien toiminnan testaaminen helpottuu: operaattorit saattavat tarjota ilmaista eSIM:n kokeilumahdollisuutta ennen liittymän tilaamista.
Monissa puhelimissa on mahdollisuus käyttää sekä fyysistä SIM-korttia että eSIM-liityntää, jolloin kahden liittymän samanaikainen käyttö mahdollistuu, vaikkei laitteessa olisi kahta SIM-korttipaikaa
Tilapäisesten, esimerkiksi matkan ajaksi käyttöönotettavien verkkojen tilaaminen ja käyttöönotto voi helpottua.
Laitteen eSIMille voidaan tallettaa useita eri operaattoriprofiileja (eSIMin muistin koosta riippuen)[4][6]
Vaihto talletettujen liittymäprofiilien välillä vaihto on kätevää[6]
Syntyy vähemmän jätettä muovikorttien tai pakkausmateriaalin muodossa.
Pienempi mikropiiri mahdollistaa laitetilan käytön muihin tarkoituksiin, esimerkiksi suuremmalle akulle.[6]
Tietoturva voi parantua: eSIMin kopiointi on vaikeampaa kuin fyysisen SIM-kortin. Varastetun puhelimen jäljittäminen saattaa helpottua, joska liittymää ei voi sulkea SIM-korttia poistamalla, mikä saattaa antaa lisäaikaa laitteen paikallistamiseen ennen kuin varkaat nollaavat puhelimen.
Kompleksisuus voi kasvaa. Liittymän siirtäminen toiseen puhelimeen ei ole aivan niin helppoa kuin fyysisillä SIM-korteilla, jolloin SIM-kortin saattoi siirtää sekunneissa. eSIMiä käytettäessä uudelle laitteelle tulee ladata ensin sovellusohjelma tai tehdä laitteen ohjaama eSIMin käyttöönotto. Jotkin operaattorit saattavat vaatia myös olemassaolevan laitteen liittymän sulkemisen (deaktivointi).
Rajoitettu yhteensopivuus: tuki eSIMille löytyy vain osasta mobiililaitteista, fyysinen SIM-kortti sopii paljon suuremmalle määrälle laitteita. Esimerkiksi edullisista ja monista keskihintaluokan mobiililaitteista ei eSIM-valmiutta tukea löydy.
Kaikille laitteille, joissa on eSIM-valmius, ei löydy operaattorin tukea. Tyypillisesti mobiilioperaattorin tuki löytyy uudemmille ja kalliimmille puhelinmalleille, kuten iPhonen tai Samsung Galaxyn uudemmille malleille.
Kaikki pienemmät mobiilioperaattorit eivät tarjoa eSIMiä-tukea. On hyvä varmistaa, että halutulta operaattorilta löytyy eSIM-tuki.
