»Tuon aihepiirin käsittely on jollain tavalla mulle aika luontevaa. Mun on vaikea sanoa, onko se rappioromantiikkaa vai onko se naturalismia, mutta en mä ajattele sitä niin, että mun pitäisi tai kuuluisi käsitellä sitä. Tätä levyä tehdessä tuntui välillä siltä, että ei enää spurgukamaa, mutta se oli kuin jonkun pakon sanalemaa.»
Levy käsittelee Suomea “about kolmen sukupolven ajalta”. “Joutavia jorinoita” käsittelee netin nimettömiä vihapuheenvuoroja: “Toi on käsittämättömästi päässyt handusta toi paskanjauhanta.” Kappale “Tsaari“ käsittelee nyky-Venäjää.[5]
Muutaman sisäsiistiksi ja romanttisiksi sanotun levyn jälkeen Tuomari Nurmion sanotaan tällä levyllä kuulostavan jälleen itseltään: levy on rujo, raavas ja raateleva. “Dumarillumarei ei pidättele, se on porttikongeissa suihkuavaa rappioromantiikkaa. Kohtalot ovat koruttomia, kuolema on kuski ja Manala määränpää”, kirjoittaa Suomen Kuvalehti. “Tuomari ei todellakaan ole jäähdyttelemässä. Hänellä on paljon annettavaa.[6]
»Kitarat kirskuvat, rytmit muljahtelevat ja puhaltimet pauhaavat, kun hän rusikoi uuteen uskoon niin hiphopia, bluesia, rockia kuin vaikka iskelmää. […] Yhdistävää teemaa ei tällä kertaa ole edes teksteissä, vaan Nurmio suhaa rintamamiesten kauhutarinoista laitapuolen kulkijoiden rappioromantiikkaan ja paksusta stadin slangista rikkaan kirjalliseen suomeen. Sanankäyttö on niin runsaasti rönsyilevää, että se jaksaa riemastuttaa, vaikka tarina olisi epämääräistä hölynpölyä. […] Sisällöstä viis, kunhan teksti svengaa!»
Kappaleet
Sanat ja sävelmät Tuomari Nurmio, sovitukset Dumari ja Spuget, paitsi kappale 1.[8]
↑ abcKaisu Tervonen: Kadun varjoisalla puolella. Voima, Määritä ajankohta!
↑Antti Karkiainen: Määränpäänä Manala. Suomen Kuvalehti, Määritä ajankohta! Otavamedia.
↑Jarkko Jokelainen: Rujo, raavas ja raateleva Tuomari Nurmio sättii uudella levyllään netin puskistahuutelijoita. Nurmio kuulostaa Dumarillumarei-levyllä taas itseltään, eikä kesyyntymisen merkkejä näy. Helsingin Sanomat, 26.4.2017. Sanoma Oyj.