Dubain emiraatti koki 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä voimakkaan talouskasvun aikakauden. Kaupungin väkiluku moninkertaistui ja sitä myötä liikenne myös. Tästä seurasi ruuhkia ja matka-aikojen pitenemistä siitä huolimatta, että kaupungin tie- ja katuverkkoa kehitettiin samanaikaisesti runsailla varoilla.[1][2]
Metron suunnittelu alkoi vuonna 2002 Dubain hallitsijan myötävaikutuksella[3] ja urakoiden toteutus alkoi vuonna 2005[4].
Metron toteutus
Jebel Ali Free Zone Station rakenteilla.
Metron toteuttivat kansainväliset konsortiot ja pääasiassa ulkomailta tulleet työntekijät. Ajankohdaksi avaamiselle arvioitiin syksy 2009. Ensimmäiset koeajot suoritettiin loppuvuodesta 2008[5] ja kaupallinen liikenne punaiselle linjalla alkoi 9. syyskuuta 2009. Alussa toiminnassa oli vain 10 asemaa, mutta asemia avautui lisää vuoden 2010 alkupuolella[6]. Punaisen linjan kaikki asemat ovat valmiina, mutta ennakoidun vähäisen käytön vuoksi kaksi asemaa on yhä suljettuna vuonna 2012.
Vihreä linja avattiin kaksi vuotta myöhemmin 9. syyskuuta 2011. Vihreällä linjalla on yhä vuonna 2012 kaksi asemaa valmiina linjan toisessa päässä, mutta junat eivät aja niille, koska alueella ei ole asutusta eikä työpaikkoja[7].
Linjat
Toiminnassa olevat punainen ja vihreä linja, sekä suunnitellut linjat.
Metrolla on kaksi linjaa, joista pidempi, eli punainen kulkee Rashidiyan pääteasemalta ja varikolta Dubain kansainvälisen lentoaseman ohitse pysähtyen terminaaleilla 1 ja 3. Tämän jälkeen linja sukeltaa maan alle, jossa on vaihtomahdollisuus linjojen välillä kahdella asemalla, Unionilla ja Bur Jumanilla. Jälkimmäisen aseman jälkeen linja nousee maan päälle ja jatkaa korotetulla radalla Jebel Alin satama-alueelle kulkien koko matkan 12-kaistaisen sheikki Zayeedin tien vartta. Matkan varrella ovat monet merkittävimmistä nyky-Dubain nähtävyyksistä, kuten Burj Khalifa. Linja on erittäin kuormitettu varsinkin ruuhka-aikoina.
Vihreä linja kulkee maan päällä Etisalat-asemalta lähtien lentokentän ja Šardžan emiraatin rajan välissä Salah Al Din -asemalle asti. Tästä linja siirtyy maan alle ja jatkaa Dubain vanhimpaan osaan, jossa sijaitsevat Al Rasin ja Al Ghubaiban asemat. Linja nousee Bur Juman -aseman jälkeen maan päälle ja päättyy asemalle Creek.
Mainituille linjoille suunnitellaan jatkeita, vihreälle linjalle sisämaata kohti ja punaiselle Abu Dhabin rajalle[8].
Olemassa olevien linjojen lisäksi on suunniteltu purppura- ja sinistä linjaa kulkemaan punaisen linjan suuntaisesti, mutta kauempana rannikosta.
Metrojunien ja asemien tekniikka
Rashidiyan metroasemaMetrovaunu sisältä.
Metro toimii ilman kuljettajaa. Raideleveys on 1 435 mm ja metro käyttää metroille tyypilliseen tapaan sivuvirtakiskoa. Junat on valmistanut japanilainen Kinki Sharyo. Yhdessä junassa on viisi vaunua, joista neljä on hopealuokan vaunuja. Toinen päätyvaunu on jaettuna kultaluokkaan ja naisten sekä lasten osastoon. Kultaluokassa ovat leveät nahkaistuimet ja kalliimmat liput. Junissa toimii langaton verkko[9].
Linjat ovat osin maanalaisia, mutta pääosin ne kulkevat maasiltoja pitkin. Vanhan Dubain alueella kulkeva vihreä linja omaa pidemmän maanalaisen osuuden. Junat ja asemat ovat ilmastoituja. Asemalaitureilla on laituriovet ja laiturit on ilmastoinnin takia eristetty täysin ulkoilmasta. Maanpäälliset asemat ovat lähes kaikki toisiaan muistuttavia. Vihreän linjan Etisalat-pääteasemalla on maailman suurimpiin liityntäpysäköintilaitoksiin kuuluva 2350-paikkainen pysäköintihalli[7]. Asemien nimistä osa on myyty huutokaupalla yrityksille, esimerkkinä Noor Islamic Bank.
Lippujärjestelmä
Lippujärjestelmä on etäluettaviin NOL-kortteihin (Dubain joukkoliikenteen kortti) perustuva ja lipunmyyntihallissa ovat portit, joissa tehdään check-in ja check-out. Dubain joukkoliikennejärjestelmässä on seitsemän vyöhykettä, ja hinta perustuu kuljettujen vyöhykkeiden määrään. Järjestelmässä on päivittäinen hintakatto, 14 dirhamia (AED), jonka jälkeen matkustaminen on ilmaista. Saatavilla on ladattavan arvon lisäksi kortille ladattavia kausia. Samat kortit kelpaavat myös busseissa ja veneissä[10].
Turvallisuus
Metrossa on kiinnitetty huomiota turvallisuuteen enemmän kuin yleisesti metrojärjestelmissä. Jokaisella asemalla on henkilökuntaa paikalla aina, ja yleensä lipunmyynnin lisäksi vartijoita tai metropoliisi. Järjestyksen ylläpitämiseksi metrossa on voimassa säännöstö, jossa määritellään 100–2 000 dirhamin sakot useammasta kymmenestä rikkomuksesta alkaen syömisestä metrossa päätyen hätäjarrun laukaisemiseen[11].
↑Dubain tie- ja liikennevirasto: The handy guide to using Dubai Metro (kohta "Fares and Tickets") rta.ae. 8. maaliskuuta 2012. Arkistoitu 30.3.2012. Viitattu 8. maaliskuuta 2012. (englanniksi)
