Donald Ryder Dickey (31. maaliskuuta 1887 Iowa – 15. huhtikuuta 1932 Pasadena, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen valokuvaaja ja eläintieteilijä.

Dickeyn opiskellessa viimeistä vuottaan Yalen yliopistossa hän sai vakavan sydänkohtauksen ja joutui pitkäksi ajaksi vuodelepoon. Hän kuitenkin valmistui luokkansa mukana, mutta muutti kahdeksi vuodeksi takaisin vanhempiensa luokse Pasadenaan. Hän vieraili ystävänsä maatilalla ja alkoi havainnoida lintuja. Jonkin ajan kuluttua hän hankki kameran ja aloitti valokuvaamisen kuvaamalla paikallisia lintuja ja niiden pesiä.

Toivuttuaan kokonaan vuonna 1916 Dickey alkoi ammattimaisesti kerätä ja valokuvata lintuja ja nisäkkäitä. Vuonna 1926 kokoelma oli paisunut jo lähes 30 000 lintu- ja nisäkäsnäytteeseen. Samana vuonna California Institute of Technology nimitti Dickeyn Selkärankaisten osaston tutkimusavustajaksi. Dickeyn kokoelma käsitti lopulta yli 50 000 linnun ja nisäkkään nahkaa tai luurankoa, 10 000 luonnonhistoriallista kirjaa ja 7 500 valokuvaa. Dickeyn leski Florence Van Vechten Dickey lahjoitti kokoelman vuonna 1940 Kalifornian yliopistolle (UCLA). Se on eräs maailman hienoimmista Keski-Amerikan ja Yhdysvaltain lounaisosien lintu-ja nisäkäskokoelmista.

Dickeyn apuna keräysmatkoilla toimivat muun muassa Adriaan J. van Rossem ja Laurence Markham Huey. van Rossem työskenteli Dickeyn kanssa vuodesta 1911 alkaen ja kirjoitti hänen kanssaan useita artikkeleita, sekä viimeisteli Dickeyltä kesken jääneen teoksen The Birds of El Salvador. Huey työskenteli Dickeyn kanssa 1915–1932.

Dickeyn valokuva-arkisto oli aikansa hienoimpia. Hän teki myös luontoelokuvia, ja merilintujen lentoa esittelevä filmi kiinnosti Howard Hughesin insinöörejä, jotka kehittelivät lentokoneiden siipiä.

Dickey nimesi van Rossemin kanssa useita lintujen alalajeja. Yksin hän nimesi räikkäluhtakanan (Rallus longirostris) alalajin yumanensis 1923.^[1]

• OAC
• UCLA (Arkistoitu – Internet Archive)