PROFILPELAJAR.COM

Dionýsios Solomós
Διονύσιος Σολωμός
	; Dionýsios Solomós.
Henkilötiedot
Syntynyt	8. huhtikuuta 1798; Zákynthos, Ranskan Mer-Égée (nyk. Kreikka)
Kuollut	9. helmikuuta 1857 (58 vuotta); Korfu, Jooniansaarten yhdysvallat (nyk. Kreikka)
Kirjailija
Pääteokset	”Ýmnos eis tin Eleftherían”
	; Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Dionýsios Solomós (kreik. Διονύσιος Σολωμός, 8. huhtikuuta 1798 Zákynthos – 9. helmikuuta 1857 Korfu) oli kreikkalainen runoilija, jota pidetään Kreikan kansallisrunoilijana. Hänen tunnetuin runonsa on Kreikan ja Kyproksen kansallislauluna toimiva ”Ýmnos eis tin Eleftherían” (”Hymni vapaudelle”).^[1]^[2]

Elämä

Solomós syntyi Jooniansaariin kuuluvalla Zákynthoksen saarella vuonna 1798. Zákynthos oli tuolloin kuulunut pitkään Venetsialle, mutta siirtynyt juuri Ranskalle. Solomós oli aatelismies Nikólaos Solomóksen ja tämän palvelijattaren Angelikí Níklin avioton lapsi. Nikólaoksen vaimo Marnétta Kákni kuoli vuonna 1802. Isä Nikólaos nai palvelijattarensa vain päivää ennen kuolemaansa 27. helmikuuta 1807 tehdäkseen Dionýsioksesta ja tämän veljestä Dimítrioksesta lailliset perijänsä.^[1]^[2]^[3]

Solomós opiskeli ensin Zákynthoksella ja sitten Italiassa, ensin Venetsiassa ja Cremonassa ja sitten oikeustiedettä Pavian yliopistossa vuosina 1815–1817. Italiassa hän tutustui ranskalaiseen ja italialaiseen valistukseen ja alkoi kirjoittaa runoutta italian kielellä.^[1]^[2]^[3]

Solomós palasi Zákynthokselle vuonna 1818 saatuaan opintonsa päätökseen. Saari oli tuolloin Jooniansaarten kulttuurikeskuksia. Solomós alkoi kirjoittaa runoja myös nykykreikaksi. Tämä oli uraauurtavaa, sillä kansankielellä oli tuohon mennessä kirjoitettu vain vähän runoutta, ja myös vaikeaa, sillä Solomóksen kreikantaidot olivat vielä heikot. Solomós alkoi tutkia perinteisiä kreikkalaisia kansankielisiä lauluja sekä kreetalaista kirjallisuutta, joita piti parhaina lähteinä kansan käyttämään kieleen.^[1]^[2]^[3]

Solomós sai merkittävää kannustusta myöhemmin pääministeriksi nousseelta Spyrídon Trikoúpikselta, joka rohkaisi nuorukaista ”ottamaan paikan Kreikan Parnassokselta, joka oli vielä vailla omaa Danteaan”.^[3] Solomóksen ensimmäinen merkittävä runo oli ”Ýmnos eis tin Eleftherían” (”Hymni vapaudelle”). Se valmistui vuonna 1823 ja julkaistiin Kreikassa seuraavana vuonna ja Pariisissa vuonna 1825.^[1]^[2]

Vuonna 1828 Solomós päätyi veljensä Dimítrioksen kanssa kiistoihin perinnöstä ja muutti tämän vuoksi Korfulle, joka oli myös merkittävä kulttuurikeskus. Siellä hän opiskeli saksalaisen romantiikan filosofiaa ja runoutta. Solomóksen kypsimpänä kautena pidetään aikaa vuodesta 1833 lähtien. Samoihin aikoihin Solomós päätyi jälleen perintökiistoihin, tällä kertaa äitinsä ja tämän pojan eli velipuolensa Ioánnis Leontarákiksen kanssa, sillä Leontarákis väitti myös olevansa Solomóksen isän Nikólaoksen poika. Vuonna 1847 Solomós alkoi kirjoittaa jälleen italiaksi.^[1]^[2]

Solomóksen terveys alkoi heikentyä vuonna 1851. Hän kuoli Korfulla vuonna 1857. Hänen ruumiinsa siirrettiin Zákynthokselle vuonna 1865 ja haudattiin Zákynthoksen kaupunkiin.^[1]^[2]^[2]

Runous

Solomósta pidetään nykykreikkalaisen runouden luojana. Hän käytti runoudessaan perinteistä kreikkalaista runoutta ja kirjoitti ne nykykreikan kansankielellä (dimotikí), josta ajan kuluessa tuli Kreikan de facto kielimuoto. Tämä oli Solomókselta tietoinen valinta, sillä hän hylkäsi aikakaudelle tyypillisen arkaisoivan kielen (katharévousa) käytön ja muun klassisen kreikan jäljittelyn.

Runo ”Ýmnos eis tin Eleftherían” sai vaikutteita Kreikan vapaussodasta. Sen kaksi ensimmäistä säkeistöä valittiin Kreikan kansallislauluksi, ja se toimii nykyisin myös Kyproksen kansallislauluna. Sen on säveltänyt Nikólaos Mántzaros. Runo ”Eléftheroi Poliorkiménoi” (”Vapaat piiritettynä”) sai vaikutteita Mesolóngin piirityksestä 1825–1826. Kolmas merkittävä runo on kreetalaista tyyliä edustava ”O Kritikós” (”Kreetalainen”).

Solomóksen merkittävimpiä runoja ovat:

Italiankielinen varhaistuotanto

”La Distruzione di Gerusalemme” (”Jerusalemin tuho”)
”Ode per prima messa” (”Oodi ensimmäiselle messulle”)
”Rime Improvvisate” (”Improvisoituja riimejä”, 1822)

Kreikankielinen varhaistuotanto

”Ýmnos eis tin Eleftherían” (”Ύμνος εις την Ελευθερίαν”, ”Hymni vapaudelle”, 1823)
”Eis Márko Bótsari” (”Εις Μάρκο Μπότσαρη”, ”Márkos Bótsarikselle”, 1823)
”Poíima Lyrikó eis to thánato tou Lord Báïron” (”Ποίημα Λυρικό εις το θάνατο του Λορδ Μπάϊρον”, ”Lyyrinen runo lordi Byronin kuolemalle”, 1824)
”I katastrofí ton Psarón” (”Η καταστροφή των Ψαρών”, ”Psarán katastrofi”, 1824)
”O Diálogos” (”O Διάλογος”, ”Dialogi”, 1824)
”I Farmakoméni” (”Η Φαρμακωμένη”, ”Myrkytetty”, 1826)
”Eis monachín” (”Εις μοναχήν”, ”Nunnalle”, 1829)
”O Lámpros” (”Ο Λάμπρος”, 1829)
”I gynaíka tis Zákythos” (”Η γυναίκα της Ζάκυθος”, ”Zákynthoksen nainen", 1826–1829)
”Nekrikí Odí” (”Νεκρική Ωδή”, ”Kuolinoodi”)
”Eis to thánato kyrías Anglídas” (”Εις το θάνατο κυρίας Αγγλίδας”, ”Englannittaren kuolemalle”)
”I Farmakoméni ston Ádi” (”Η Φαρμακωμένη στον Άδη”, ”Myrkytetty Haadeessa”)

Kreikankielinen kypsä ja myöhäiskausi

”Eléftheroi Poliorkiménoi” (”Ἐλεύθεροι Πολιορκημένοι”, ”Vapaat piiritettynä”, 1826–1844)
”O Kritikós” (”Ὁ Κρητικός”, ”Kreetalainen”, 1833)
”Eis to thánato Aimilías Rodóstamo” (”Εις το θάνατο Αιμιλίας Ροδόσταμο”, ”Emilia Rodostamon kuolemalle”, 1848)
”Eis Fragkíska Fraízer” (”Εις Φραγκίσκα Φραίζερ”, ”Francisca Fraserille”, 1849)
”O Pórfyras” (”Ο Πόρφυρας”, ”Valas”, 1849)
”Nikifóros o Vryénnios” (”Νικηφόρος ο Βρυέννιος”)
”Pros ton Vasiléa tis Elládas” (”Προς τον Βασιλέα της Ελλάδας”, ”Kreikan kuninkaalle”)
”O Anatolikós Pólemos” (”Ο Ανατολικός Πόλεμος”, ”Itäinen sota”)
”Carmen Seculare”
”Eis to thánato tis anepsiás tou” (”Εις το θάνατο της ανεψιάς του”, ”Veljentyttärensä kuolemalle”)
”Ellinída Mitéra” (”Ελληνίδα Μητέρα”, ”Kreikkalainen äiti”)

Kreikankieliset satiirit

”I Protochroniá” (”Η Πρωτοχρονιά”, ”Uudenvuodenaatto”, 1824)
”To Iatrosymvoúlio” (”Το Ιατροσυμβούλιο”, ”Lääkärikäynti”, 1825)
”To óneiro” (”Το όνειρο”, ”Uni”, 1826)
”I Trícha” (”Η Τρίχα”, ”Hius”, 1833)
”I vízita” (”Η βίζιτα”, ”Vierailu”)

Italiankielinen myöhäiskausi

”La navicella Greca” (”Kreikkalainen laiva”)
”L' albero mistico” (”Mystinen puu”)
”Saffo” (”Sapfo”)
”L' avvelenata” (”Myrkytetty”)
”Orfeo, sonetto” (”Orfeus, sonetti”)
”Il giovane guerriero” (”Nuori sotilas”)
”Sonetto in morte di Stelio Marcoran” (”Sonetti Stelio Marcoranin kuolemalle”)

Perintö

Solomósta pidetään ansioidensa vuoksi Kreikan kansallisrunoilijana.^[1]

Solomóksen kuva oli Kreikan 20 drakman kolikossa vuosina 1990–2001. Hänen mukaansa on nimetty Zákynthoksen kansainvälinen lentoasema ”Dionýsios Solomós”.