Dina Fruminan isä oli Myh’ailo Borysovytš (Mihail Borisovitš) Rubin (k. 1932) ja äiti Esfir Emmanujilivna (Emmanuilovna) Rubina. Isä oli itseoppinut taiteilija ja huonekalusuunnittelija, joka osallistui ensimmäiseen maailmansotaan. Dina Fruminan perheeseen kuului myös vanhempi veli Emmanuel (s. 5. lokakuuta 1911).[2][3] Dina Frumina solmi Kiovan taideinstituutissa tapaamansa Myh’ailo (Mihail) Ševtšenkon kanssa vuonna 1939 avioliiton, josta syntyi poika.[3]
Taideopinnot
Dinan lahjakkuus ilmeni jo koulussa, missä opettaja rohkaisi häntä piirtämään. Hän kuvitti aluksi Mihail Lermontovin runoja. [2] 15-vuotiaana hän aloitti taideopinnot Odessan taideammattikoulussa ja valmistuttuaan sieltä jatkoi niitä Odessan taideinstituutissa kolmannella vuosikurssilla. [4] Kiovan taideinstituutissa hän opiskeli vuodesta 1935 alkaen, mutta sota keskeytti opinnot ennen opinnäytetyön valmistumista. [3] Sen hän saattoi loppuun Samarkandissa vuonna 1942[5], jonne instituutti oli evakuoitu.[3] Vuosina 1943-1945 hän asui ja työskenteli Moskovassa.[5] Syyskuussa 1945 hän palasi Odessaan ja liittyi Ukrainan SSR:n taiteilijaliiton jäseneksi. [5]
Ura
Pian valmistumisensa jälkeen Frumina alkoi osallistua ryhmänäyttelyihin, ja kesäkuussa 1946 hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä ”Luonnoksia Samarkandista” pidettiin Odessan läntisen ja itäisen taiteen museossa. Vaikka näyttely oli suuri menestys[3], Fruminan Samarkandissa tekemien teosten impressionistisen värikylläisen tyylin ja aiheiden ei katsottu noudattavan virallisesti hyväksytyn taidesuuntauksen, sosialistisen realismin, periaatteita,[5] ja Frumina joutui ideologisen kritiikin kohteeksi.[6][5] Häntä kutsuttiinkin maalaustaiteen Anna Ahmatovaksi.[3][6] Frumina pysyi silti uskollisena taidenäkemykselleen ja se vaikeutti hänen julkista uraansa taiteilijana niin, ettei hän seuraavien viidenkymmenen vuoden aikana osallistunut kuin joillakin yksittäisillä teoksilla yhteisnäyttelyihin.[6] Vasta vuonna 2002 hän piti oman yksityisnäyttelyn.[5]
Vuosina 1948–1968 Frumina toimi arvostettuna ja suosittuna opettajana Odessassa M. Grekovin taideoppilaitoksessa. Useat hänen oppilaistaan saavuttivat näkyvän aseman taiteilijoina. [4]
Hän perusti oppilaitokseen taidemuseon, jossa esitellään taideoppilaitoksen oppilaiden parhaita töitä.[6]
Muistelmissaan, jotka julkaistiin vuonna 2005, hän kertoo opettajistaan ja oppilaistaan, joista moniin lämpimät suhteet sälyivät koko taiteilijan eliniän. [5]
Tyyli ja tuotanto
Frumina katsoi tyylinsä syntyneen Samarkandin kautena[7], jota hän piti elämänsä parhaana aikana.[6] Tyylillisesti Fruminan tuotanto on lähellä impressionismia. Hän maalasi impressionismille tyypillisiä kaupunki- ja maalaismaisemia, kasviaiheita ja asetelmia.[5] Muotokuvamaalarina hän teki myös sarjan arvostettuja omakuvia eri ikäkausinaan.[4]
Frumina sai vaikutteita venäläistä avantgardea edustavalta taiteilija Robert Falkilta, jonka kanssa hän oli kirjeenvaihdossa. [4]
Yksityiskohta Dina Fruminan maalaamasta omakuvasta, johon artikkelin tekstissä viitataan hänen tyylipiirteidensä havainnollistamiseksi
Fruminan värien käyttöä on kiitetty hienostuneisuudesta ja harmoniasta. Sitä luonnehditaan kromaattiseksi ja kylmään väriasteikkoon suuntautuneeksi.[5] Nämä tyylipiirteet ovat havaittavissa oheisessa yksityiskohdassa Dina Fruminen omakuvatuotantoa edustavasta maalauksesta.
Fruminan teoksia on ympäri maailmaa taidemuseoissa ja yksityiskokoelmissa.[1]
Frumina kuoli 30. heinäkuuta 2005 äkillisesti keskeneräisen maalauskankaan ääreen 91-vuotiaana[5] Hänen kuolemansa jälkeen Ukrainassa on järjestetty useita hänen teoksiaan esitteleviä näyttelyitä.[8] Frumina on haudattu Odessan 3. juutalaiselle hautausmaalle.[5] Taiteilija asui ja työskenteli yli puolen vuosisadan ajan Odessassa osoitteessa Sabanskyi provulok 1. Rakennuksen julkisivuun on kiinnitetty muistolaatta ja reliefi, jonka ovat tehneet taiteilija Oleksandr Koval ja kuvanveistäjä Mykola H’udoli [9][10]
