Diffuusori (engl.diffuser) on ajoneuvon rakenteellinen osa, jolla lisätään aerodynaamista pitoa. Osaa käytetään pääosin urheiluautoissa. Etenkin autourheilussa diffuusorilla pyritään saavuttamaan kilpailuetua kasvavien mutkanopeuksien kautta. Diffuusori voidaan liittää ajoneuvoon myös puskurin osana. Diffuusori käyttää hyväkseen Bernoullin lakia.
Aerodynaaminen pito syntyy kun diffuusorin avulla kehitetään alipaine ajoneuvon alle. Normaalisti alipaine syntyy ajoneuvon taakse, sillä ajoneuvo nopeassa liikkeessä ollessaan syrjäyttää edestään ilmaa. Ilmamassasta osa menee ajoneuvon alustan kautta nopeammin kuin päältä ja sivuilta. Mitä suuremman alipaineen diffuusori muodostaa ajoneuvon alle, niin sitä tehokkaammin myös ajoneuvo painautuu kohti ajopintaa. Riittävän tehokkaalla aerodynamiikalla onkin mahdollista saada ajoneuvo painautumaan esimerkiksi tunnelin kattoaselvennä vasten, kun vauhtia on riittävästi.
Suurin hyöty diffuusoreista saadaankin ajoneuvoissa, joiden pohjan ja maanpinnan väli on mahdollisimman pieni.
Vuonna 2009 diffuusorit nousivat esiin Formula 1 -autourheilusarjan yhteydessä, kun niiden sallittuja teknisiä rajoja ei ollut kirjattu selkeästi sääntöihin.[1] Diffuusorit nousivat kilpailullisesti ratkaisevaan osaan F1-sarjassa, kun Brawn GP -talli oli kehittänyt niin sanotun tupladiffuusorin, joka auttoi heitä menestymään. Tupladiffuusorit kuitenkin kiellettiin F1-sarjassa kaudella 2011.[2]