PROFILPELAJAR.COM

Dennis Sullivan
Henkilötiedot
Syntynyt	12. helmikuuta 1941 (ikä 83); Port Huron, Michigan, Yhdysvallat
Koulutus ja ura
Tutkinnot	Ricen yliopisto ; Princetonin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja	William Browder
Instituutti	Institut des hautes études scientifiques ; New Yorkin kaupunginyliopisto ; Stony Brookin yliopisto
Tutkimusalue	topologia
Tunnetut työt	rationaalisen topologian teoria
Palkinnot	Kuningas Faisalin kansainvälinen palkinto (1994) ; National Medal of Science (2005) ; Wolfin palkinto (2010) ; Balzanin palkinto (2014) ; Abelin palkinto (2022)
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Dennis Sullivan (s. 12. helmikuuta 1941 Port Huron, Michigan, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen matemaatikko, joka on tutkinut erityisesti topologiaan liittyviä ongelmia. Hän on palkittu urallaan muun muassa Abelin palkinnolla.

Nuoruus ja opiskelu

Dennis Sullivan syntyi 1941 Michiganin Port Huronissa. Hän kuitenkin kasvoi Texasin Houstonissa ja on kokenut itsensä aina texasilaiseksi. Hän pääsi opiskelemaan kemiaa houstonilaiseen Ricen yliopistoon. Hän kuitenkin vaihtoi kesken opintojen matematiikkaan, koska koki matematiikan kurssit paljon luonnontieteiden kursseja mielenkiintoisimmiksi. Sullivan suoritti vuonna 1963 alemman korkeakoulututkinnon ja jatkoi opintojaan Princetonin yliopistossa. Tohtoriksi hän valmistui vuonna 1966. Hänen väitöstyönsä ohjaaja oli William Browder.^[1]

Sullivan oli väitöskirjansa jälkeen hetken Englannissa Warwickin yliopistossa, ja 1966–1967 hän toimi Princetonissa opettajana. Hän oli 1967–1969 tutkijana Berkeleyn yliopistossa ja vuodet 1969–1973 MIT:ssa.^[2]

Ura

Sullivan suuntautui jo uransa alkuvaiheessa 1960-luvulla topologian pariin ja on tutkinut erityisesti monistoja.^[3] Topologia oli 1960-luvulla nopeasti kasvava ala, ja se keskittyi kaikkien mahdollisten monistojen luokitteluun.^[4] Sullivan uudisti topologiaa jo kolmikymppisenä ja tiivisti ajatuksiansa kesäkuussa 1970 dokumentteihin, joita hän ei kuitenkaan itse julkaissut. ”The 1970 MIT notes” -nimellä tunnetut muistiinpanot alkoivat kuitenkin levitä ympäri maailmaa valokopioiden avulla kollegalta toiselle. Ne julkaistiin lopulta vuonna 2005.^[5]

Sullivan oli lukuvuoden 1973–1974 Université Paris-Sudin apulaisprofessorina ja sai vuonna 1974 paikan Institut des Hautes Études Scientifiquesin (IHES) professorina.^[1] Sullivan kehitti 1970-luvun lopulla rinnan Daniel Quillenin kanssa rationaalisen homotopian teorian, jonka avulla moniston topologiasta voidaan jättää huomioimatta osa tiedosta, mikä mahdollistaa lopun tiedon ryhmittelyn helpommin mukautuvalla tavalla.^[3]

Sullivan kiinnostui 1980-luvulla dynaamisista systeemeistä, jotka ovat ajan mukana muuttuvia järjestelmiä. Sullivan onnistui todistamaan Mitchell Feigenbaumin aiemmin tietokonemallinnusten avulla tehdyt löydöt. Sullivan selitti ilmiön, jossa tietyt numerot (Feigenbaumin vakiot) ilmestyvät monissa erilaisissa dynaamisissa systeemeissä. Monet matemaatikot olivat ennen häntä yrittäneet todistaa ilmiötä, mutta Sullivan onnistui siinä, mutta hänkin tarvitsi siihen uusien ideoiden käyttämistä.^[4] Sullivan oli vuonna 1981 saanut professuurin New Yorkin kaupunginyliopistosta. Hän työskenteli vuoteen 1996 sekä New Yorkissa että IHES-instituutin professorina. Sen jälkeen hän aloitti Stony Brookin yliopiston matematiikan professorina.^[2]

Sullivan on 2000-luvulla suuntautunut tutkimaan erityisesti fluidien pyörteisiä liikkeitä, joita esiintyy muun muassa jokien vedessä. Hän yrittää löytää kaavoja, jotka auttaisivat liikkeiden ennustamista suuressa mittakaavassa.^[4]

Tunnustukset ja merkitys

Sullivan on saanut urallaan useita palkintoja. Hänelle myönnettiin geometrian Élie Cartan -palkinto 1981, Kuningas Faisalin kansainvälinen palkinto 1994, National Medal of Science 2005, Wolfin palkinto 2010 ja Balzanin palkinto 2014.^[2] Abelin palkinto hänelle myönnettiin 2022. Abelin palkinnon perusteluissa Sullivanin sanotaan tehneen uraauurtavia tutkimuksia topologian parissa.^[4]

Lähteet

↑ ^a ^b J J O'Connor and E F Robertson: Dennis Sullivan MacTutor History of Mathematics. 7/2011. University of St Andrews. Viitattu 24.3.2022. (englanniksi)
↑ ^a ^b ^c Dennis Sullivan 10/2014. International Balzan Prize Foundation. Viitattu 24.3.2022. (englanniksi)
↑ ^a ^b Jordana Cepelewicz: Dennis Sullivan, Uniter of Topology and Chaos, Wins the Abel Prize Quanta Magazine. 23.3.2022. Simons Foundation. Viitattu 24.3.2022. (englanniksi)
↑ ^a ^b ^c ^d Davide Castelvecchi: Virtuoso mathematician who re-shaped topology wins Abel Prize Nature.com. 23.3.2022. Springer Nature Limited. Viitattu 24.3.2022. (englanniksi)
↑ Manuel Ansede: Dennis Sullivan, the man who sees abstract worlds in his mind, wins the ‘Nobel’ of mathematics El País. 23.3.2022. Ediciones El País. Viitattu 24.3.2022. (englanniksi)