De Dietrich -automerkin juuret juontavat Saksan ja Ranskan rajamaiden kiistanalaisella Elsass-Lothringenin, ranskaksi Alsace-Lorraine, yli 300 vuotta vaikuttaneen De Dietrich -suvun teollisuustoimintaan. Vuonna 1896 yhtiön silloinen johtaja, paroni Adrien de Turckheim päätti laajentaa yhtiön tuotantoa rautatiekaluston valmistuksesta maantieajoneuvojen tuotantoon, hankkimalla Amédée Bolléen valmistuslisenssin. De Dietrich -nimisten autojen valmistus Lorrainen Lunévillessa aloitettiin vuonna 1897. Aluksi tuotevalikoima oli samanlainen De Dietrichin Niederbronnissa (Niederbronn-les-Bains (saksaksi: Bad Niederbronn)) sijainneen tehtaan kanssa. Niederbronn sijaitsi tuolloin Saksan puolella rajaa. Ajoneuvojen valmistus De Dietrich -nimellä päättyi vuonna 1905 ja niiden valmistusta Lorraine-Dietrich-nimisinä jatkoi Société Lorraine des Anciens Établissements De Dietrich et Cie -niminen yhtiö.[1]
Ajoneuvot
Ensimmäinen tuotantomalli oli Amédée Bollée -lisenssillä valmistettu kaksisylinterinen, iskutilavuudeltaan joko 2300 cm³ tai 3000 cm³ malli. Näitä valmistui vuoden 1898 aikana 72 kappaletta ja vuonna 1900 107 kappaletta. Näillä autoilla osallistuttiin myös vuoden 1901 Pariisi–Berliini-kilpailuun, mutta ne eivät olleet kovin kilpailukykyisiä.
Myöhemmin yhtiö valmisti autoja marseillelaisen Turcat-Méryn lisenssillä. Näissä malleissa kaksi- tai nelisylinterinen moottori oli asennettu auton etuosaan ja voimansiirto taka-akselille oli ketjuvälitteinen. Vuonna 1902 yhtiö valmisti 253 ajoneuvoa. Vuonna 1903 mallitarjontaan kuului nelisylinterisiä malleja 3000 cm³:n, 4100 cm³:n tai 5400 cm³:n iskutilavuuksisilla moottoreilla.
Amédée Bollée -lisenssillä valmistettu De Dietrich Grand Duc vuodelta 1898.
_in_Mus%C3%A9e_National_de_l%27Automobile_(Mulhouse).jpg)
