Dante ja Vergilius helvetissä

Eugène Delacroix: Dante ja Vergilius helvetissä (1822).

Dante ja Vergilius helvetissä (ransk. Dante et Virgile aux enfers; tunnettu myös nimellä Danten lautta, La Barque de Dante) on ranskalaisen Eugène Delacroix’n öljymaalaus ja läpimurtotyö vuodelta 1822. Maalaus perustuu Danten Jumalaisen näytelmän Inferno-osan kahdeksanteen lauluun, jossa Dante ja hänen oppaanaan toimiva Vergilius ylittävät lautalla (tai veneellä) Styks-virtaa matkallaan helvettiin, kun kadotukseen tuomitut sielut alkavat nousta vedestä ja pyrkiä lauttaan.[1][2] Teoksen katsotaan olevan tärkeä virstanpylväs romanttisen tyylisuunnan kehityksessä Ranskan maalaustaiteessa.[3]

Maalauksessa punahuppuinen mies on Dante ja seppelepäinen on Vergilius. Kolmas veneessä seisova mies on manalan lautturi Flegyas. Taustalla vasemmalla näkyvä liekehtivä linnoitus on kuolleiden kaupunki Dite, jonne Dante ja Vergilius ovat matkalla. Maalaus esittää sitä hetkeä, jolloin Dante säikähtää tunnistaessaan tuomittujen sielujen joukossa entisen firenzeläisen vihamiehensä Filippo Argentin.[1][2]

Maalauksen esikuvana pidetään Delacroix’n suuren innoittajan Théodore Géricault’n maalausta Medusan lautta vuodelta 1818. Molemmat kuvaavat lauttaan liittyvää ahdistavaa näkyä.[1] Delacroix on toisaalta lainannut maalauksessaan myös vanhempia esikuvia: lihaksikkaat ja vääristyneet hahmot muistuttavat Michelangelon maalauksia, voimakkaat värit puolestaan Rubensin töitä.[3][1] Delacroix itse piti maalauksen onnistuneimpana hahmona miestä, joka tarrautuu veneen laitaan. Tämän hahmon esikuvana on pidetty erästä John Flaxmanin painokuvaa.[1]

Teos oli vuonna 1822 esillä Pariisin salongissa ja sai kriitikoilta myönteisen vastaanoton.[1] Eräs sitä erityisesti ylistänyt kriitikko oli nuori lehtimies Adolphe Thiers.[2] Ranskan valtio osti taulun ja sijoitti sen Pariisin Luxembourgin palatsiin.[1]

Maalauksen mitat ovat 189 x 246 senttimetriä. Se kuuluu nykyään Louvren taidemuseon kokoelmiin.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h Pinx. Maalaustaiteen mestareita: osa 3, Todellisuus ylittää ihanteet, s. 119–120, 136–137. WSOY 2004.
  2. ↑ a b c Teoksen esittely (ranskaksi) Louvren taidemuseo (Internet Archive). Viitattu 2.7.2014.
  3. ↑ a b René Huyghe: Eugène Delacroix (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 2.7.2014.

Aiheesta muualla