Lehden perusti lordi Northcliffe vuonna 1896, ja se on Britannian toiseksi luetuin sanomalehti The Sunin jälkeen.[6] Sen sisarlehti on The Mail on Sunday, joka aloitti ilmestymisensä vuonna 1982. Lehden skotlantilaiset ja irlantilaiset versiot perustettiin 1947 ja 2006. Daily Mail oli ensimmäinen brittiläinen sanomalehti, joka oli suunnattu alemmalle keskiluokalle, ja se oli myös ensimmäinen brittilehti, jota myytiin miljoona kappaletta päivässä.[7]
Se oli alusta alkaen naislukijoille suunnattu sanomalehti, ja ensimmäinen lehti, joka tarjosi sisältöä erityisesti heille.[8][9] Vuoden 2013 toisella puoliskolla 54,77 prosenttia sen lukijoista oli naisia, ja se on näin ollen ainoa sanomalehti Britanniassa, jonka lukijoista yli puolet on naisia.[10][11]
Maaliskuussa 2014 sen keskimääräinen levikki oli 1 708 006 kappaletta.[12] Heinäkuun ja joulukuun välisenä aikana 2013 sen keskimääräinen päivittäinen lukijamäärä oli noin 3 951 000. Sen verkkosivustolla on yli 100 miljoonaa uniikkia kävijää kuukaudessa.[13]
Lehteä on syytetty sensaatiohakuisuudesta terveysuutisoinnissa[14], ja ainakin yksi lehden entinen toimittaja on syyttänyt sitä rasismista.[15]
Helmikuussa 2017 englanninkielinen Wikipedia totesi Daily Mailin olevan yleisesti epäluotettava ja ei siksi sovellu käytettäväksi lähteenä Wikipediassa julkaistavissa artikkeleissa ilman huolellista harkintaa ja faktojen tarkistamista muista lähteistä mahdollisuuksien mukaan.[16][17]
Vuosisadan vaihteessa se jakoi rahapalkintoja saavutuksista ilmailun alalla, muun muassa ensimmäisestä lennosta Lontoosta Manchesteriin ja ensimmäisestä lennosta Kanaalin yli.[18]
Ensimmäisen maailmansodan edellä sitä syytettiin sodanlietsonnasta,[18] mutta sodan aikana perustaja lordi Northcliffe hyökkäsi kansallissankarina pidettyä sotaministeri lordi Kitcheneriä vastaan ja myöhemmin pääministeri H. H. Asquithia vastaan, jonka seuraaja David Lloyd George tarjosi Northcliffelle ministerinpaikkaa välttääkseen lehden hallituksen kohdistuvan kritiikin.
Lordi Northcliffen kuoltua 1922 hänen veljensä lordi Rothermere otti lehden johton.
1930-luvulla lordi Rothermere ja Daily Mail tukivat avoimesti brittiläisiä fasisteja ja ylistivät Oswald Mosleyta hänen "järkevästä konservatiivisesta asenteestaan."[20][21] Lehti veti tukensa vuonna 1934 fasistien väkivallan kiihdyttyä. Rothermere oli myös Benito Mussolinin ja Adolf Hitlerin tukija ja ystävä, mikä vaikutti lehden linjaan 1930-luvun loppuun asti.[22][23] Tänä aikana Daily Mail oli ainut brittiläinen lehti, joka tuki Saksan natsipuoluetta. Rothermere lähetti Hitlerille onnittelusähkeen Sudeettialueiden valtauksen jälkeen ja toivoi, että ”Adolf Suuri” olisi vielä suosittu Britanniassa. Lehti tuki myös Neville Chamberlainin politiikkaa, etenkin Münchenin sopimukseen asti.
Lehden linjaa muutti David English, joka aloitti 1971 kaksikymmenvuotisen uransa päätoimittajana. Samana vuonna lehti siirtyi tabloid-kokoon. Vuosina 1992–2018 lehden päätoimittajana toimi Paul Dacre.[24] Geordie Greig toimi päätoimittajana 2018–2021[25].
Lehden päätoimittaja vuodesta 2021 on ollut Ted Verity. Hän on samalla Mail on Sundayn ja You-lehden päätoimittaja.[25]
↑ abTemple, Mick: The British Press. Iso-Britannia: McGraw-Hill Education (UK), 2008. ISBN 978-0-335-22297-1(englanniksi)
↑Baker, Nicholson: Human Smoke: The Beginnings of World War II, the End of Civilization. New York: Simon & Schuster, 2008. ISBN 978-1-4165-6784-4(englanniksi)
↑Sassoon, Donald: The Culture of the Europeans: From 1800 to the Present. Iso-Britannia: HarperCollins UK, 2006. ISBN 978-0-00-255879-2(englanniksi)
↑Griffiths, Richard: Fellow Travellers of the Right: British Enthusiasts for Nazi Germany, 1933-9. Lontoo: Constable, 1980. ISBN 0-09-463460-2(englanniksi)
↑Taylor, S. J: The Great Outsiders: Northcliffe, Rothermere and the Daily Mail. Lontoo: Weidenfeld & Nicolson, 1996. ISBN 0-297-81653-5(englanniksi)
