Keskiaikaisessa latinassa poikkiviiva voitiin lisätä d-kirjaimeen merkiksi sanan lyhentämisestä. Esimerkiksi hđum voi olla lyhenne monikon genetiivimuodosta heredum ’perillisten’. Vastaavasti poikkiviiva voitiin lyhentämisen merkiksi lisätä muihinkin kirjaimiin.[2]
Vietnamin kielessä Đ/đ edustaa implosiivista eli sisäänpäin laukeavaa soinnillista alveolaariklusiilia [ɗ][4] tai glottaaliklusiilin ja soinnillisen alveolaariklusiilin yhdistelmää [ʔd]. Vietnamin aakkosissa se järjestyy D/d-kirjaimen perään.
Eteläslaavilaiset kielet
Serbian, kroatian ja bosnian kielissä Đ/đ edustaa palatoalveolaarista affrikaattaa[dʑ]. Eteläslaavilaisten kielten latinalaisissa aakkosissa se järjestyy yhdistelmäkirjaimen Dž/dž[dʒ] perään.
Serbian kyrillisissä aakkosissa Đ/đ-kirjainta vastaa Ђ/ђ. Makedonian kielessä sen osittainen vastine on Ѓ/ѓ (koska joillain seuduilla käytetään /dʑ/-äännettä). Serbokroatiassa đ voidaan korvata kirjainyhdistelmällä dj ja latinaistetussa makedoniassa kirjaimilla gj.
↑Leino, Jaakko ym.: Eurooppalaisen merkistön merkkien suomenkieliset nimet (suomennos on tehty Suomen Standardisoimisliiton taloudellisella avustuksella, mutta sitä ei ole vahvistettu SFS-standardiksi) 2004. Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitos. Viitattu 15.1.2012.
↑Unicode: Latin Extended-A (PDF) 1991–2010. Unicode Consortium. Viitattu 15.1.2012. (englanniksi)