Chaminaden musikaalisuus huomattiin hyvin varhain, ja hänen äitinsä alkoi opettaa hänelle pianonsoittoa, vaikka isä vastusti tyttärensä musiikkiopintoja. Chaminade otti pianotunteja Félix Le Coyppeyltä, Auguste Savardilta ja Martin-Pierre Marsickilta ja sävellystunteja Benjamin Godardilta[3]. Säveltäjät Camille Saint-Saëns, Emmanuel Chabrier ja Georges Bizet kannustivat häntä jatkamaan uraansa.
Varovaisen varhaistyön 1. pianotrion op. 11 (1880) jälkeen mm. seuraavat teokset ovat merkittäviä hänen urallaan: sarja orkesterille (1881), koominen ooppera La Sévillane op. 10 (1882), pianotrio nro 2 op. 34 (1887) sekä konservatorion tilaama concertino huilulle ja orkesterille op 107 (1902), joka jäi hänen viimeiseksi sinfoniseksi työkseen.
Chaminade sävelsi ensi sijassa pianomusiikkia[2], mutta vuonna 1888 hän esitti Antwerpenissä kolme sinfonista teostaan: baletin Callirhoë op. 37 Marseillessa, konserttikappaleen pianolle ja orkesterille op. 40 ja draamallisen kuorosinfonian Amatsonit op. 26.
Cécile Chaminaden tuotanto käsittää kamari- ja orkesteriteosten lisäksi yhteensä noin 200 pianokappaletta ja noin 150 yksinlaulua. Hänen ensiesiintymisensä Yhdysvalloissa tapahtui Philadelphian orkesterin solistina 7. marraskuuta 1908, kun hän esitti orkesterin kanssa konserttikappaleensa pianolle ja orkesterille. Häntä arvostettiin konserttipianistina erityisesti Ranskassa ja Saksassa.
