Collatia oli antiikinaikainen kaupunki Latiumissa, noin 15 kilometriä Roomasta itään, Anienejoen ja Gabiin kaupungin välimaastossa. Sekä Vergiliuksen että Dionysioksen mukaan se oli latinalaisen Alba Longan perustama siirtokunta. Siksi on outoa, että Livius kirjoittaa sen kuuluneen alun perin sabiineille.^[1]

Tarquinius Priscuksen valtakaudella Collatia menetti itsenäisen asemansa sabiinien antauduttua roomalaisille 13. syyskuuta 585 eaa.^[1][2] Tarquinius perusti kaupunkiin varuskunnan ja nimitti sen kuvernööriksi veljenpoikansa Egeriuksen, joka muutti sukunimensä muotoon Collatinus nimityksen jälkeen. Myös Egeriuksen poika Tarquinius Collatinus asui Collatiassa vaimonsa Lucretian kanssa.^[1] Liviuksen mukaan kuninkaan pojan häpäistyä Lucretian kunnian kaupungista alkoi kansannousu, joka johti Rooman viimeisen etruskikuninkaan syrjäyttämiseen ja tasavallan perustamiseen 509 eaa.^[3]

Pian tämän jälkeen Collatia alkoi ilmeisesti menettää merkitystään. Ciceron elinaikana (106 eaa. – 43 eaa.) se oli enää vähäpätöinen kaupunki, jonka talot olivat jo pahoin rapistuneita. Strabonin Geografian (noin 7 eaa. – 23 jaa.) mukaan se oli pieni kylä, ja Pliniuksen Naturalis historiassa (77 jaa.) se nimetään yhdeksi Latiumin kadonneista kaupungeista.^[1][4][5] Tämän jälkeen Collatiaa ei enää mainita historian kirjoituksissa, mutta tieto kaupungin olemassaolosta on säilynyt kaupunkiin johtaneen Via Collatinan nimessä.^[1]

Collatian tarkkaa sijaintia ei ole koskaan pystytty varmuudella osoittamaan. Uskottavimpana vaihtoehtona on pidetty Anienejoen etelärannalla kohoavaa yksinäistä kukkulaa, jonka laelle rakennettiin keskiajalla Castello di Lunghezzan linnoitus.^[1][6] Vuodesta 2009 lähtien tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa on kuitenkin löydetty viitteitä siitä, että Collatia olisi sijainnut Rooman esikaupunkialueella, nykyisellä La Rustican asuinalueella.^[6]