Citroën DS on ranskalaisenCitroënin vuosina 1955–1975 valmistama ylemmän keskiluokan auto, joka sai vuonna 1955 mallinimen DS 19, jossa DS lausutaan samoin kuin déesse (/de.ɛs/, 'jumalatar'). Suomessa sillä lempinimi iso kissa. Ensiesittely tapahtui keskentekoisena Pariisin autonäyttelyssä lokakuussa 1955 suunniteltua aiemmin, sillä siitä oli livahtanut julkisuuteen testiradalla otettuja valokuvia.[1] Silti autoa myytiin 12 000 kappaletta heti ensimmäisenä esittelypäivänä.[3]
Auton ulkoasun muotoili Flaminio Bertoni. Siinä oli kaasu-nestejousitus ja hydraulisesti avustettuja toimintoja. Sitä valmistettiin myös farmarina ja kaksiovisena avomallina. Viimeinen auto valmistui huhtikuussa 1975.[1]
Citroën DS 19 oli muotoilultaan hyvin futuristinen ja sisälsi muutenkin vallankumouksellisia ratkaisuja joita ei oltu nähty sarjavalmisteisessa autossa. Huomiota herättivät mm. aerodynaaminen tuulitunnelissa testattu muoto, yksipuolainen ohjauspyörä ja kehyksettömät sivuikkunat. Autossa on etuveto, moottoritilassa on etummaisena varapyörä ja viimeisenä perällä moottori.
Kuljettajan hallintalaitteissa oli uudenlaisia ergonomisia yksityiskohtia, kuten ohjaustehostin, hydraulisesti toteutetut jarrut ja vaihteensiirto sekä automaattikytkin, joka toimii ilman kytkinpoljinta liikkeelle lähdössä ja vaihdetta siirrettäessä. Miellyttävän pehmeä jousitus yhdistyi pehmeän muotoisiin istuimiin.[4]
Keulan muotoon ja etupuskuriin tehtiin muutoksia 1963. Syyskuussa 1967 lisävarusteeksi sai valita ohjauksen mukaan kääntyvät kaukovalot (vakiona Pallas-mallissa). Alustan jousitus säätyi kuorman mukaan.[1]
Auton korkeapaineinen hydrauliikkajärjestelmä huolehti jarrujen ja ohjaustehostimen lisäksi kaasu-nestejousituksen toiminnasta sallien maavaran säädön valittuun korkeuteen kuormituksesta riippumatta. Mekaanisen jarrupolkimen asemasta lattiassa oli herkkusienen muotoinen nuppi, joka ohjasi jarrupainetta hyvin pienellä liikkeellä.
Citroën DS:n kaasunestejousitus
Ala-asennossa
Ylä-asennossa
Jousituksen säädön avulla renkaan vaihtaminen oli helppoa: maavara säädettiin ylös, alle sijoitettiin tuki ja maavara käännettiin matalaksi, jolloin tuen puoleiset pyörät nousivat ylös.
Korin itsekantava kehikko on terästä, ja muotopellit kuten takalokasuojat on kiinnitetty siihen pultein. Ohjauspyörä on yksipuolainen, teräslevypyörät ovat kiinni yhdellä itselukittuvalla mutterilla. [1]
DS-malli oli teknisesti hyvin monimutkainen, ja siksi siitä suunniteltiin yksinkertaisempi versio, joka sai nimeksi ID 19 eli Idée ('ajatus'). Siinä ei ollut ohjaustehostinta eikä automaattikytkintä ja esimerkiksi sisäkaton verhoilu puuttui, jolloin valo kuulsi muovikaton läpi. Ulospäin mallin saattaa tunnistaa pienemmistä pölykapseleista. Malli tuli myyntiin 1957, mutta mallinimi muuttui vuosikymmenen vaihteessa muotoon DSpécial ja DSuper. Alkuperäinen DS pysyi koko tuotantoajan, lähes 20 vuotta samana.[1]
Citroën kehitti 10 vuotta markkinoilla olleesta DS 19 -mallista suuritehoisemman muunnoksen, jossa moottorin iskutilavuus oli 2,1 litraa ja teho 109 hv (SAE). DS 21 oli hintaluokassa 25 000 mk.[5]
Lähteet
↑ abcdefghMarko Mäkinen: Ennakkoluulottomuuden symboli. Tekniikan Maailma, nro 17, 21.9.2016, s. 52–53.