Christoph August Tiedge |
---|
Christoph August Tiedge |
Henkilötiedot |
---|
Syntynyt | 1752 Gardelegen |
Kuollut | 1841 (88–89 vuotta) Dresden |
Ammatti |
kirjailija |
Kirjailija |
Äidinkieli | saksa |
Tuotannon kieli | saksa |
Pääteokset |
Urania |
Aiheesta muualla |
|
|
Infobox OK |
Christoph August Tiedge (1752 Gardelegen – 1841 Dresden) oli saksalainen runoilija.[1]
Tiedge opiskeli alkujaan juridiikkaa Hallen yliopistossa. Hän oli pitkään Elisa von der Recken seuralainen ja uskottu ja matkusteli tämän kanssa Euroopassa. Hän asettui 1819 Dresdeniin ja Recken kuoltua eli tältä perimillään varoilla.[1][2]
Tiedge sai vaikutteita Friedrich von Schilleriltä filosofiseen opetusrunoelmaan Urania (1801), jossa hän lämpimin äänensävyin puolustaa Jumalan, kuolemattomuuden, vapauden ja hyveen ideaa rationalistisesta lähtökohdasta. Runo oli aikanaan hyvin suosittu. Monissa lauluissaan Tiedge muistuttaa Johann Wilhelm Ludwig Gleimia ja elegioissaan Friedrich von Matthissonia. Esitystapa muuttuu usein vuoroin retoriikaksi, vuoroin hämäräksi haaveiluksi. Tiedgen teokset julkaistiin kahdeksanosaisena 1823–1829, jälkeenjääneet runot neliosaisena 1841.[1]
Tiedgen mukaan nimetty säätiö Tiedge-Stiftung perustettiin 1841 Dresdeniin runoilijoiden ja taiteilijoiden tukemiseksi.[1][2]
Ludwig van Beethoven on säveltänyt muutamia Tiedgen runoja, muun muassa kokoelmasta Urania runon "An die Hoffnung" (op. 32 ja 94).[3][4]
An die Hoffnung
Ob ein Gott sei? Ob er einst erfülle,
Was die Sehnsucht weinend sich verspricht?
Ob, vor irgendeinem Weltgericht,
Sich dies rätselhafte Sein enthülle?
Hoffen soll der Mensch! Er frage nicht!
Lähteet
Aiheesta muualla
|
---|
Kansainväliset | |
---|
Kansalliset | |
---|
Tieteilijät | |
---|
Taiteenala | |
---|
Henkilöt | |
---|
Muut | |
---|