Christian Fouchet (17. marraskuuta 1911 Saint-Germain-en-Laye – 11. elokuuta 1974) oli ranskalainen poliitikko ja diplomaatti.

Toisen maailmansodan aikana Fouchet osallistui Ranskan vastarintaliikkeen toimintaan. Vuonna 1944 hän oli pakolaishallituksen edustajana Moskovassa, seuraavana vuonna Puolassa. Sitten hän toimi Ranskan pääkonsulina Intiassa ennen maan itsenäistymistä. 1950-luvun puolivälissä Fouchet toimi menestyksellisesti Marokon ja Tunisian asioiden ministerinä Pierre Mendès Francen hallituksessa. Fouchet’n toimiessa Ranskan lähettiläänä Kööpenhaminassa Charles de Gaulle kutsui hänet 1961 Euroopan talousyhteisön poliittisiin tehtäviin. Algerian itsenäisyysneuvottelujen aikana Fouchet toimi maassa Ranskan ylikomissaarina. Syksyllä 1962 Fouchet’sta tuli Georges Pompidoun hallituksen tiedotusministeri.^[1]

Vuonna 1967 Fouchet nimitettiin sisäministeriksi, mutta hän joutui eroamaan vuoden 1968 opiskelijalevottomuuksien takia yhdessä oikeusministeri Louis Joxen kanssa. Häntä kritisoitiin muun muassa antamastaan määräyksestä sulkea Pariisin yliopisto, mikä oli aiheuttanut vain lisää levottomuuksia.

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Christian Fouchet