Connor teki debyyttinsä sooloartistina vuonna 1953. Hän levytti kolme albumia Bethlehemille ennen kuin siirtyi vuonna 1955 Atlanticiin, jolle hän levytti vielä kaksitoista albumia. Hän oli suosionsa huipulla 1950-luvulla, jolta ovat peräisin esimerkiksi hänen versionsa Billy Strayhornin "Lush Lifesta" ja George Shearingin "Lullabe of Broadwaysta". Hänen albumiensa joukossa ovat The Rich Sound of Chris Connor, Lullabies of Birdland ja Chris Craft and Ballads of the Sad Cafe.[1]
1960-luvun alussa Connor jätti Atlanticin ja teki sopimuksen FM Recordsin kanssa. Hänen managerinsa oli perustamassa kyseistä levy-yhtiötä, jonka toiminta kuitenkin lopetettiin, kun se oli ehtinyt julkaista vasta kaksi Connorin albumia.[1] Samaan aikaan kun laulaja koki urallaan vastoinkäymisiä, hän kärsi pahenevasta alkoholiongelmasta, jonka hän kuitenkin lopulta voitti.[2] Connorin levytysura elpyi 1970-luvulla, ja hän myös jatkoi kansainvälistä esiintymisuraansa vielä seuranneina vuosikymmeninä.[1]
Connorin viimeinen albumi ilmestyi vuonna 2003. Laulaja kuoli syöpään 81-vuotiaana. Hänen pitkäaikainen managerinsa ja kumppaninsa oli Lori Muscarelle.[2]
