Champassakin kuningaskunta oli entisen Lan Xangin kuningaskunnan eteläosia hallinnut kuningaskunta vuosien 1713 ja 1946 välillä nykyisen Laosin alueella. Aluksi itsenäisestä kuningaskunnasta tuli Siamin vasallivaltio vuoden 1778 jälkeen ja osa Ranskan Indokiinaa vuonna 1893. Ranskalaiset eivät tunnustaneet virallisesti parin viimeisen kuninkaan asemaa. Champassakin viimeinen kuningas Boun Oum luopui kuninkaan arvostaan vuonna 1946. Sittemmin Champassak oli osa Laosin kuningaskuntaaRanskan liiton osana.
Historia
Kristalli-Buddha oli Champassakin kuninkaiden vallan symboli. Nykyisin veistos on Thaimaan Bangkokissa.
Nykyisen Laosin alueella oli muodostunut 1300-luvulla Lan Xangin kuningaskunta, eli miljoonien elefanttien maa. Kuningaskunta muodostui useista keskushallinnon alaisista vasallivaltioista. Lan Xang hajosi lopulta kolmeen erilliseen kuningaskuntaan. Pohjoisessa sijaitsivat Luang Prabang ja Vientiane, kun taas Champassak muodostui entisen valtakunnan eteläosiin.[1] Champassak muodostui kuningas Soysisamoutin johdolla vuonna 1713. Soysisamout oli Vientianesta käsin hallinneen kuningas Surinyavongsan pojanpoika. Suurimmillaan kuningaskunta levittäytyi käsittämään alueen Buriramin lännessä ja Nakhon Phanomin pohjoisessa. Soysisamoutia seurasi hänen poikansa Xainyakumman. Hän joutui kamppailemaan vallasta veljensä Thammathevon kanssa, mutta Thammathevon kuoltua hänen valtakautensa sujui ilman suurempia ongelmia.[2]
Vuonna 1778 kuningas Thaksinin hallitseman Siamin joukot hyökkäsivät Champassakiin vallaten kuningaskunnan pääkaupungin.[2] Sotaretkeä johtanut kenraali Chakri perusti myöhemmin Siamia eli nykyistä Thaimaata sittemmin hallinneen Chakri-dynastian.[1] Champassakista tuli valloituksen jälkeen Siamin vasallivaltio, jonka kuninkaat tarvitsivat kruunaamiselleen siamilaisten hyväksynnän. Champassakin kuninkaiden legitimiteetin symboli kristalli-Buddhan veistos vietiin siamilaisten mukana maasta. Tulevien kuninkaiden ongelmina olivat myös seuraavien vuosikymmenten aikana syttyneet useat phu mi bun- eli pyhien miesten kapinat.[2] Phu mi bun -kapinat olivat alueelle aikanaan laajemminkin tyypillisiä uskonnollisten hahmojen johtamia usein millenialistisia kapinoita.[1] Erään tällaisen kapinan kukistanut sotapäällikkö Chao Nyo yleni Champassakin kuninkaaksi ja taisteli siamilaisia vastaan isänsä Vientianeen kuningas Chao Anoun puolella vuonna 1827.[2] Chao Anou oli mahdollisesti halunnut yhdistää kolme Laosin kuningaskuntaa, mutta hanke kaatui sotaretken epäonnistumiseen. Siamilaiset miehittivät Vientianeen[1] ja Champassakin kuninkaaksi nousi Thammathevo. 1800-luvun aikana Champassak menetti asteittain itsenäisyyttänsä. Lopullisesti se yritettiin liittää Siamiin kuningas Chulalongkornin kaudella. Siam menetti kuitenkin alueen hallinnan Ranskalle vuonna 1893. Ranska hallitsi aluetta suoraan, kun taas esimerkiksi Luang Phrabangista oli tehty protektoraatti. Viimeinen virallinen Champassakin kuningas Khamsouk hallitsi vuosien 1863 ja 1899 välillä, mutta ranskalaiset siirtomaaisännät eivät tunnustaneet hänen seuraajiensa asemaa.[2]
Champassakin kuninkaiden linja jatkui virallisen aseman menetyksestä huolimatta Khamsoukin pojan Chao Nhouyn ja edelleen Boun Oumin kautta.[2]Japanin keisarikunta oli miehittänyt Ranskan Indokiinantoisen maailmansodan aikana ja Boun Oumin johtamat joukot kävivät taisteluja japanilaisia vastaan. Sodan päättyessä 1. syyskuuta 1945 prinssi Phetsarath julisti Laosin itsenäiseksi kertomatta varsinaiselle kuninkaalle Sisavang Vongille. Laosiin julistettiin kuuluvaksi myös Champassak, jolloin Boun Oum kutsui ranskalaiset joukot takaisin maahan. Champassakin kautta ranskalaiset joukot etenivät itsenäiseksi julistautuneeseen Laosiin seuraavan vuoden puolella. Laosin kuningaskunta liitettiin Ranskan liittoon ja Boun Oum sai ranskalaisilta elinikäisen kenraalin arvon.[1] Hän oli kuitenkin luopunut kuninkaallisista titteleistään vuonna 1946 ranskalaisten kanssa tehdyn sopimuksen nojalla.[2]
Lähteet
↑ abcdeHeikkilä-Horn, Marja-Leena & Miettinen, Jukka O.: Kaakkois-Aasia - Historia ja kulttuurit, s. 222, 243-245, 248-251. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2000. ISBN 951-1-15771-X
↑ abcdefgStuart-Fox, Martin: Historical Dictionary of Laos, s. 47-48. (3. painos) The Scarecrow Press, 2008. ISBN 0-8108-5624-7(englanniksi)
.svg)
.png)
