Cesare Maldini (5. helmikuuta 1932 Trieste – 3. huhtikuuta 2016 Milano) oli italialainen jalkapallovalmentaja ja pelaaja.
Maldini oli yksi Italian parhaista puolustajista 1950–60-luvuilla. Hän edusti menestysvuosinaan AC Milania, jossa voitti Euroopan Cupin mestaruuden vuonna 1963. Valmentajana Maldini oli yksi italialaisen tiiviiseen puolustuspelaamiseen ja miesvartiointiin perustuvan catenaccio-pelitavan kehittäjistä. Myös hänen poikansa Paolo Maldini pelasi myöhemmin huipputason jalkapalloa.
Ura pelaajana
Maldini aloitti peliuransa Triestinassa 1952 ja siirtyi 1954 AC Milaniin, jossa pelasi uransa kultaiset vuodet. Hän nousi 1950-luvulla joukkueen ehdottomien avainpelaajien joukkoon ja vuosikymmenten saatossa Maldinista tuli AC Milanin seuraikoni.[1] Maldini voitti Milanin paidassa neljä Italian mestaruutta. Pelaajauran kruunasi kausi 1962/63, jolloin Maldini toimi Milanin kapteenina seuran voittaessa historiansa ensimmäisen Euroopan Cupin mestaruuden.[2] Hän pelasi Milanissa 12 vuotta ja yli 300 liigaottelua, kunnes siirtyi vuonna 1966 Torinoon. Hän lopetti pelaajauransa seurassa vuonna 1967.[3]
Meriitit pelaajana
Ura valmentajana
Pelaajauransa jälkeen Maldini toimi Nereo Roccon apuvalmentajana AC Milanissa. Roccon siirryttyä vuonna 1972 tekniseksi johtajaksi tuli Maldinista seuran päävalmentaja. Nuori valmentaja johdatti tiiviisti puolustaneen Milanin Coppa Italian ja Cup-voittajien Cupin mestariksi heti debyyttikaudellaan.[1] Hän sai potkut seurasta kauden 1973/74 lopulla.[4] Sittemmin Maldini valmensi US Foggiaa, Ternana Calciota ja Parmaa, jonka hän nosti Serie B:hen.
Vuonna 1980 Maldini siirtyi Italian jalkapallomaajoukkueen valmennustiimiin. Hän työskenteli Enzo Bearzotin apuvalmentajana kuusi vuotta ja oli mukana voittamassa maailmanmestaruutta 1982.[5] Vuonna 1986 hän siirtyi Italian alle 21-vuotiaiden jalkapallomaajoukkueen päävalmentajaksi ja luotsasi nuoret kolmeen perättäiseen Euroopan mestaruuteen vuosina 1992, 1994 ja 1996.[6] Hän valmensi Italiaa myös olympiakisoissa 1992 ja 1996.
Menestys nuorten maajoukkueessa nosti Maldinin Italian jalkapallomaajoukkueen päävalmentajaksi vuonna 1996. Hän johdatti maan menestyksekkäästi MM-kisoihin 1998.[5] Italia pelasi Maldinin alaisuudessa catenaccion hengessä tiiviisti puolustaen. Puolustuksen johtohahmona oli hänen poikansa, joukkueen kapteeni Paolo Maldini. Italia eteni turnauksessa puolivälieriin saakka, kunnes hävisi maalittoman ottelun jälkeen rangaistuspotkukilpailussa kisaisännälle Ranskalle.[7] Maldini sai kisojen jälkeen kovaa kritiikkiä liian puolustusvoittoiseksi ja vanhanaikaiseksi haukutusta pelitavastaan. Hän erosi tehtävistään kisojen jälkeen.[8]
Maaliskuussa 2001 Maldini palasi AC Milanin päävalmentajaksi loppukauden ajaksi. Kausi oli kokonaisuutena kehno Milanin jäätyä Mestarien liigan ulkopuolelle. Yksittäisenä suurena voittona Maldini luotsasi Milanin 6–0-voittoon paikallisvastustaja Internazionalesta. Voitto on seuran suurin Milanon paikallisottelussa.[9]
Tammikuussa 2002 Maldinista tuli Paraguayn maajoukkuevalmentaja.[10] Paraguay oli jo aiemmin varmistanut paikkansa MM-kisoissa 2002. Maldinista tuli pestinsä myötä 70-vuotiaana vanhin MM-kisoissa valmentanut päävalmentaja. Ennätyksen rikkoi vasta Otto Rehhagel MM-kisoissa 2010.[11] Maldini luotsasi Paraguayn jatkoon alkulohkostaan, mutta turnaus päättyi pudotuspelien avauskierrokselle niukkaan tappioon Saksalle.[12]
Meriitit valmentajana
Valmennusuran jälkeen
Maldinin valmennusura loppui MM-kisoihin 2002, minkä jälkeen hän työskenteli AC Milanissa kykyjenetsijänä.[13] Hän työskenteli myös beIN SPORTS- ja Al Jazeera -kanavilla jalkapalloasiantuntijana. Maldini kuoli huhtikuun 2. ja 3. päivien välisenä yönä 2016 Milanossa 84-vuotiaana.[14]
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
