Tämä artikkeli kertoo 1992–2014 toimineesta jääkiekkosarjasta. Vuosina 1963–1984 pelatusta sarjasta kertoo toinen artikkeli.
Central Hockey League eli CHL oli vuosina 1992–2014 pelattu jääkiekon keskitason ammattilaisliiga Pohjois-Amerikassa. Monet CHL:n joukkueista olivat NHL-joukkueiden farmijoukkueita.
Sarja lakkautettiin, kun kesällä 2014 kaksi seuraa lopetti toimintansa ja seitsemän jäljelle jäänyttä seuraa siirtyivät ECHL-liigaan.[1][2] Kaudella 2010–2011 sarjassa oli pelannut 18 joukkuetta, mutta joukkuemäärä alkoi sen jälkeen nopeasti laskea. Viimeisen mestaruuden voitti Allen Americans.
Historia
Bill Levins, Ray Miron ja Monte Miron perustivat Central Hockey League vuonna 1992. Edellinen CHL oli lopetettanut toimintansa 1984.[3] Ensimmäisellä kaudella 1992–1993 liigassa oli vain kuusi joukkuetta: Oklahoma City Blazers, Tulsa Oilers, Wichita Thunder, Memphis RiverKings, Dallas Freeze ja Fort Worth Fire.[4]
Kaudelle 1994–1995 mukaan liittyi San Antonio Iguanas, mutta Dallas Freeze vetäytyi sarjasta kauden päätteeksi ja sarjaa jatkettiin taas kuudella joukkueella.[5] Vuonna 1996 SHL-liiga lopetti toimintansa ja sen jäljelle jääneet joukkueet liittyivät CHL:ään nostaen joukkuemäärän kymmeneen.[3]
Liigan mestaruuspalkinnon nimi oli alun perin Levins Cup. Ray Miron myytyä osuutensa sarjan omistuksesta palkinnon nimeksi tuli Ray Mirons President’s Cup. CHL kilpaili pelaajista, katsojista ja joukkueista WPHL-liigan kanssa ja joukkueita vaihtui sarjassa vuosittain, kunnes vuonna 2001 WPHL yhdistyi CHL:n kanssa.[5][3]
Kaudella 2001–2002 sarjassa pelasi 16 joukkuetta. CHL kasvoi entisestään, kun vuonna 2010 IHL-liiga lakkautettiin. Liigasta siirtyi viisi joukkuetta CHL:ään samalla kun sarjan omia joukkueita lopetti toimintansa. Kaudella 2010–2011 sarjassa pelasi ennätykselliset 18 joukkuetta.[3][5]
Joukkueiden määrä laski tasaisesti ja sarjan viimeisellä kaudella 2013–2014 joukkueita oli jäljellä kymmenen.[5] Heti kauden runkosarjan päätteeksi St. Charles Chill ilmoitti lopettavan toimintansa.[6] Kesän aikana Denver Cutthroats ja Arizona Sundogs ilmoittivat pistävänsä toimintansa tauolle, ja lopulta jäljelle jääneet seitsemän joukkuetta päättivät liittyä ECHL-sarjaan samalla kun CHL lakkautettiin.[2]
Joukkueet 2013–2014
Viimeisellä kaudella sarjassa pelasi kymmenen joukkuetta.[7]
Berry Conference
|
Joukkue
|
Kotiareena
|
Kaupunki
|
Perustettu
|
Yhteistyöseurat
|
Allen Americans
|
Allen Event Center
|
Allen, Teksas
|
2009
|
Dallas Stars (NHL) Texas Stars (AHL)
|
Arizona Sundogs
|
Tim's Toyota Center
|
Prescott Valley, Arizona
|
2006
|
Phoenix Coyotes (NHL) Portland Pirates (AHL)
|
Brampton Beast
|
Powerade Center
|
Brampton, Ontario, Kanada
|
2013
|
Tampa Bay Lightning (NHL) Syracuse Crunch (AHL)
|
Denver Cutthroats
|
Denver Coliseum
|
Denver, Colorado
|
2012
|
Colorado Avalanche (NHL) Lake Erie Monsters (AHL)
|
Missouri Mavericks
|
Independence Events Center
|
Independence, Missouri
|
2009
|
Chicago Wolves (AHL)
|
Quad City Mallards
|
i wireless Center
|
Moline, Illinois
|
1995
|
Minnesota Wild (NHL) Iowa Wild (AHL)
|
Rapid City Rush
|
Rushmore Plaza Civic Center
|
Rapid City, Etelä-Dakota
|
2006
|
|
St. Charles Chill
|
The Family Arena
|
St. Charles, Missouri
|
2013
|
St. Louis Blues (NHL) Chicago Wolves (AHL)
|
Tulsa Oilers
|
BOK Center
|
Tulsa, Oklahoma
|
1992
|
|
Wichita Thunder
|
Intrust Bank Arena
|
Wichita, Kansas
|
1992
|
|
Sarjassa pelanneet joukkueet
Kaiken kaikkiaan sarjassa pelasi 44 eri joukkuetta eri aikoina.[5]
Palkinnot
Sarjassa jaettiin useita palkintoja. Liiga palkitsi runkosarjan maali- ja pistepörssin voittajat, parhaan tulokkaan, parhaan puolustajan, maalivahdin ja valmentajan. Merkittävämmät palkinnot olivat liigan arvokkaimman pelaajan palkinto sekä sarjan mestaruuspalkinto Ray Miron President’s Cup.[8]
Arvokkain pelaaja
- 1993: Sylvain Fleury, Oklahoma City
- 1994: Robert Desjardins, Wichita
- 1995: Paul Jackson, San Antonio
- 1996: Brian Shantz, San Antonio
- 1997: Trevor Jobe, Columbus
- 1998: Joe Burton, Oklahoma City
- 1999: Derek Puppa, Huntsville
- 2000: Chris MacKenzie & Yvan Corbin, Indianapolis
- 2001: Joe Burton, Oklahoma City
- 2002: Don Parsons, Memphis
- 2003: Don Parsons, Memphis
- 2004: Jeff Bes, Laredo
- 2005: Greg Pankewicz, Colorado
- 2006: Derek Hahn, Amarillo
- 2007: Jeff Christian, Youngstown
- 2008: Jeff Bes, Laredo
- 2009: Sébastien Thinel, Odessa Jackalopes
- 2011: Riley Nelson, Colorado Eagles
- 2010: Kevin Ulanski, Colorado Eagles
- 2012: Brandon Marino, Quad City
- 2013: Sébastien Thinel, Missouri
- 2014: Garett Bembridge, Denver
|
|
Lähteet