Castle Howard on Englannin North Yorkshiressa sijaitseva, yksityisomistuksessa oleva suuri palatsimainen kartano, jota ympäröi laaja puistomainen puutarha. Kartanon päärakennus on tuttu suurelle yleisölle Evelyn Waughin romaanin Mennyt maailma kuvitteellisena Bridesheadin kartanona. Castle Howard on esittänyt Bridesheadia sekä romaanin elokuva- että tv-sovituksissa. Castle Howard on luokiteltu Grade I -luokan suojelukohteeksi.[1]
Kartanon suunnittelivat noin vuosina 1698–1738 Charles Howard, Carlislen kolmas jaarli, ja arkkitehti Sir John Vanbrugh (1664–1726). Stephen Switzer (1682–1745) toimi mahdollisesti heidän neuvonantajanaan. Vanbrughin ja arkkitehti Nicholas Hawksmoorin suunnittelemien rakennusten monumentaalinen mittakaava ja maisemasuunnittelu tekevät Castle Howardista erinomaisen esimerkin tyylistä, jota Christopher Hussey on kuvannut englantilaisen maisema-arkkitehtuurin sankarikaudeksi. Kartanon puutarha on sekoitus geometrisia ja vapaampia muotoja.[1]
Suunnittelu ja rakentaminen
Howardin suku hankki maa-alueen omistukseensa vuonna 1571. Tuolloin paikalla sijaitsi Henderskelfen linna sekä kylä. Charles Howard, Carlislen kolmas jaarli, halusi rakennuttaa alueelle kartanon, jota ympäröisi puutarha. Howard hylkäsi kuitenkin puutarha-arkkitehti George Londonin vuonna 1698 tekemän alustavan suunnitelman, johon kuului kanavia, puistokäytäviä ja pyöreitä nurmikenttiä. Vuonna 1699 Howard pyysi John Vanbrughilta uutta suunnitelmaa. Arkkitehti vieraili paikalla samana vuonna ja jatkoi Castle Howardin suunnittelutöiden parissa aina kuolemaansa saakka vuonna 1726. Töitä jatkettiin Vanbrughin suunnitelmien pohjalta hänen kuolemansa jälkeen, todennäköisesti hänen avustajansa Nicholas Hawksmoorin (1661-1736) valvonnassa. Hawksmoor vastasi myös joidenkin puiston osien suunnittelusta.[1]
Myöhemmin 1700-luvulla kartanon pohjoispuolelle rakennettiin suuri tekojärvi. Vuonna 1850 W. A. Nesfield (1793–1881) suunnitteli kokonaan uudelleen muotopuutarhan eteläisen istutusalueen sekä Atlas-suihkulähteen. Nesfield muokkasi myös eteläistä järveä. Nesfieldin istutukset osoittautuivat kuitenkin kalliiksi ylläpitää, ja yhdeksäs kreivitär korvasi ne 1890-luvun alussa nykyisellä ruohoterassilla ja pihlaja-aidoilla. Samaan aikaan eteläisen järven rantoja muokattiin luonnonmukaisemmiksi.[1]
