Crivelli sai vaikutteita erityisesti Mantegnalta, mutta silti hänen taiteessaan on venetsialaiseen tapaan arkaaisia piirteitä. Crivellin kaikissa maalauksissa on selkeä bysanttilainen ilme; esimerkiksi henkilökuvat ovat liikkumattomia kuin ikonissa. Maalauksissa on käytetty paljon myös kultaa, jalokiviä, pitsiä ja ornamentteja, mikä antaa teoksille ylellisyyttä ja upeutta.[1]
Crivelli kuului venetsialaiseen koulukuntaan. Hänen maalaustapansa oli omaperäinen, tavoitteli loisteliaisuutta. Saadakseen maalauksiinsa mahdollisimman illusorisen todellisuudentunnun hän käytti niissä muun muassa runsaasti kultaa ja käsitteli niitä joskus jopa korkokuvien tapaan. Crivelli oli itsenäinen ja hienostunut taiteilija. Hän osasi tuoda madonnoissaan ja pyhimyksissään esille vaihtelevia tunnelmia, hiljaista, salaperäistä haaveilua ja hellämielisyyttä, mutta myös raivoisaa tuskaa, kiihkeää intohimoa ja loistavaa riemua. Hänen parhaat teoksensa ovat Englannissa ja Milanon Brera-museossa.[2]
