Carl Gustaf Forstén (10. maaliskuuta 1802 Kuopio – 14. lokakuuta 1856 Kuopio) oli suomalainen Venäjän keisarikunnan armeijassa palvellut kenraalimajuri.^[1]

Carl Gustaf Forsténin vanhemmat olivat varalääninkamreeri, asessori Gustaf Ernst Forstén ja Helena Augusta Tawaststjerna. Forstén tuli oppilaaksi Haapaniemen suomalaiseen topografikouluun 1814, ylennettiin valmistuttuaan 1819 vänrikiksi ja määrättiin H.M. Keisarin seurueeseen. Aliluutnantiksi hänet ylennettiin 1823 ja luutnantiksi 1826. Hän osallistui Venäjän–Turkin sotaan 1828–1829. Alikapteeniksi ylennettynä hänet määrättiin majoitusmestariksi 2. armeijadivisioonaan 1829, mutta siirrettiin sitten 3. armeijadivisioonan esikuntaan. Forstén osallistui Puolan kapinan kukistamiseen 1831–1832 ja ylennettiin kapteeniksi 1832 ja everstiluutnantiksi 1834. Kaukasiaan hänet komennettiin 1838, missä hän osallistui sotatoimiin vuoristoheimoja vastaan. Majoitusmestariksi 19. jalkaväkidivisioonaan hän tuli 1839, everstiksi hänet ylennettiin 1842. Forstén siirrettiin Kaukasian linjapataljoonien 2. prikaatin komentajaksi 1848 ja ylennettiin kenraalimajuriksi 1850. Eron sotapalveluksesta hän sai vuonna 1856.^[1]