Junnelius kirjoitti ylioppilaaksi Oulun ruotsalaisesta lyseosta 1848. Oltuaan liikealalla Oulussa hän siirtyi 1855 Turkuun kirjanpitäjäksi Carl Magnus Dahlströmin liikkeeseen.[1][2]
Oppivuosien jälkeen hän perusti vuonna 1870 tehdas- ja siirtomaatavaroiden liikkeen Turkuun Linnankatu 10:een.[1][2] Hän osti vuonna 1888 yhdessä kunnallisneuvos G. A. Petreliuksen kanssa Ab. John Barker & Co:n puuvillakehräämön.[3] Hän oli vuonna 1874 myös Turun Kaakelitehdas Oy:n osakas[1][2]. Junnelius omisti osan tynnyri- ja voiastiatehdasta nimeltä Mekaniska tunnbinderiet.[4] Hän oli useiden yritysten johtokunnan jäsen.[1][2][5], muun muassa hevosraitiotieliikenteen aloittaneessa yhtiössä Spårvägsaktiebolag i Åbo – Ratatieosakeyhtiö Turussa[6] Junnelius oli osakkaana Turun Kaakelitehtaassa, jossa hän toimi johtajana vuonna 1885.[7]
Junnelius oli Turun kaupunginvaltuutettuna vuonna 1881.[1][2][8]
Junnelius rakennutti 1889 Maarian Latokarin luodolle Turun ensimmäisen rautaisen paloöljysäiliön.[1][9] ja vuonna 1900 hän rakennutti Turun Linnankatu 8:aan saksalaisen arkkitehdin Willy Oestin piirustusten mukaisen, jugendtyylisen kolmikerroksisen kivitalon, jonka julkisivutiilet tuotiin Ruotsista.[10] Talo purettiin vuonna 1961 Turun taudin aikana.[11]
Junneliuksen puoliso oli Bertha o.s. Kumlin ja heillä oli kuusi lasta.
Junnelius antoi huomattavia lahjoituksia eri tahoille.[12] Hän lahjoitti muun muassa Barkerin tehtaan työväestön avustuskassaan sekä vastaperustetun Turun urheilupuiston rakentamiseen.[13]
↑Pohjoismaiden Osakepankki kauppaa ja teollisuutta varten. (Johtokunta) Suomalainen Wirallinen Lehti, 26.1.1906. Artikkelin verkkoversio. * Merivakuutusyhtiö Tritonin kokouksessa. (Johtokunta) Rauman Lehti, 30.3.1892, nro 26, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
↑Yhtiösäännöt. Päivälehti, 15.10.1898, nro 239, s. 2. Artikkelin verkkoversio. * Petroleumcistern å Latokari. Åbo Tidning, 14.6.1889, nro 158, s. 4. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.7.2011. (ruotsiksi)