CMYK on yksi kuvatiedostoissa ja painotuotteissa käytettävistä väritiloista. Lyhenne CMYK tulee englannin sanoista Cyan (syaani), Magenta (magenta), Yellow (keltainen) ja Key (avainväri eli musta). Väriavaruus tarkoittaa niitä värejä, joita käytetään sekä valokuvia että piirustuksia tallennettaessa, esitettäessä, tulostettaessa ja painettaessa.
Kun kuva tallennetaan kuvankäsittelyohjelmassa CMYK-väritilassa, jokaiseen kuvatiedoston pikseliin tallentuu neljän värin voimakkuustiedot - syaanin (kirkas vihertävänsininen), magentan (sinertävä punainen), keltaisen ja mustan värin voimakkuus.
CMYK on subtraktiivinen väriavaruus: esimerkiksi paperipinnalle painetut CMYKin osavärit estävät osaa valosta heijastumasta silmään, ja silmä havaitsee valoon jäljelle jääneen värin. Silmä näkee väripinnan sitä tummempana mitä enemmän väriä on käytetty.
Kuvia tallennetaan CMYK-muodossa yleensä vain tulosteissa ja painotuotteissa käyttämistä varten, koska CMYK-väriavaruus ei sovellu esimerkiksi kuvien näyttämiseen tietokoneen näytöllä. Tietokoneiden näytöt käyttävät yleensä kolmiväristä RGB-värimallia. CMYK on yleisistä väriavaruuksista suppein, eli sillä voidaan muodostaa vähiten erilaisia värejä. Laajin on puolestaan LAB, jota käytetään laajuutensa vuoksi usein välitilana muunnoksissa eri väriavaruuksien välillä.
CMYK-avaruuden perusvärit on valittu kuvien paperille painamiseen soveltuviksi. Tätä väriavaruutta käytetäänkin pääasiassa painotuotteissa, jolloin puhutaan neliväripainosta.
Kukin neljästä osaväristä painetaan paperille erikseen. Värien voimakkuutta säädetään muodostamalla väreistä tiheässä olevia rasteripisteitä, jotka peittävät vain osan painettavasta paperipinnasta. Rasteroinnin avulla neljällä perusvärillä saadaan aikaan periaatteessa miljoonia erilaisia värisävyjä. Käytännössä paperille painettuina ihmissilmälle erottuvien erilaisten sävyjen määrä on enintään joitakin tuhansia.
Yleensä neliväripainossa valokuvat painetaan rasteroituina ja tekstit kompaktilla eli sadan prosentin väripinnalla. Teoriassa musta voidaan muodostaa käyttämällä sata prosenttia syaania, magentaa ja keltaista. Jotta väriaineet toimisivat käytännössä, joudutaan niiden puhtaudesta tinkimään. Kun yksi tai useampi väriaineista ei ole sataprosenttisen puhdas, osa valosta heijastuu imeytymisen sijasta. Tämän takia kolmivärinen musta on yleensä samean ruskea. Musta painetaan kuitenkin erillisellä mustalla osavärillä, jolloin painotulos on parempi.
Tyypillisin neliväripainon laatuongelma on kohdistusvirhe. Tällöin neljä osaväriä eivät painoprosessissa osu täsmälleen samaan kohtaan paperia, ja painotuloksesta tulee suttuinen ja "liikahtaneen" näköinen.
