Talvisin vuonoon tulevat useat linnut etsimään ravintoa ja talvehtimaan. Suurimpilukuisina alueella ovat sorsalinnut, joita vuosittain talvehtii alueella yli 17 000 yksilöä. Pitkäkaulauikkujen määrä vaihtelee vuodesta toiseen runsaasti 2 000–15 000 yksilön välillä.
Amerikantelkkää tavataan yli 7 000 yksilöä vuosittain, pilkkaniskaa yli 6 000 yksilöä ja alueella harvinaisen sinipääskyn (n. 10 yksilöä) tiedetään myös pesivän alueella. Toisinaan myös yksittäisiä miekkavalaita tavataan alueella.[2]
Historia
Satoja vuosia ennen eurooppalaisten saapumista alueella asui salish-intiaaneihin kuuluvia sḵwx̱wú7mesheja, musqueameita ja tsleil-waututheja.[3] Joidenkin lähteiden mukaan he eivät olisi kuitenkaan asuneet vuonon ranta-alueilla vuoden ympäri vaan ainoastaan kausittain.
Brittiläinen tutkimusmatkailija George Vancouver ja apuna olleet espanjalaiset kapteenit Cayetano Valdezin ja Dionisio Gallianon purjehtivat vuonna 1792, ensimmäisinä eurooppalaisina, Burrard Inlet -vuonoon tutkiakseen ja kartoittaakseen aluetta.[4]
Coal Harbourista (Nykyinen Vancouver) löydettiin vuonna 1862 kivihiiliesiintymiä, joka johti eurooppalaisten siirtolaisten asettumiseen alueelle.[5]
Nykyisin kansalaisjärjestöt ovat huolissaan vuonon saastumisesta siihen ajautuvien teollisuuden päästöjen johdosta. Vuosittain vuonoon lasketaan luvallisesti noin 769 000 000 m³ harmaatavettä.[6][7][8]