Blomqvistin vanhemmat olivat ylikonstaapeli Johan Blomqvist (Blomkvist) ja Gustafva Henrietta Ekström ja puoliso vuodesta 1903 Maria Lovisa Mustonen. P perheeseen syntyi kaksi tytärtä ja poika. Alemman alkeiskoulun käytyään Blomqvist meni Teknilliseen reaalikouluun ja valmistui Polyteknilliseksi opistoksi muuttuneesta oppilaitoksesta arkkitehdiksi 1878, pääopettajanaan Frans Sjöström. Valmistuttuaan hän työskenteli neljä vuotta Sjöströmin arkkitehtitoimistossa. Sitten hän siirtyi Theodor Höijern toimistoon ja teki itsenäisestikin suunnittelutöitä Helsingissä, kunnes hakeutui Viipuriin.[1] Blomqvist vaikutti pitkään Viipurissa, jossa hän toimi kaupunginarkkitehtina 25 vuotta kesäkuusta 1887 Fredrik August Odenwallin jälkeen.[1] Blomqvist suunnitteli muun muassa Viipurin vanhan raatihuoneen muutostyön museokäyttöön[2][3] Hän oli myös vuonna 1890 yksi Viipurin Taiteenystävien perustajajäsenistä ja toimi opettajana Viipurin taiteenystäväin piirustuskoulussa.[4] Blomqvistia seurasi Viipurin kaupunginarkkitehtina vuonna 1912 Paavo Uotila.
Blomqvistin suunnittelemia rakennuksia on kuitenkin myös muualla Suomessa. Yhtenä merkittävimmistä Blomqvistin piirtämistä rakennuksista voidaan pitää HelsinginKatajanokalla olevaa ns. Dementjeffin kivitaloa. Uspenskin katedraalin vieressä sijaitseva nelikerroksinen rakennus valmistui vuonna 1885 ja sen rakennutti venäläissyntyinen kauppias Grigori Dementjeff.[5] Kyseessä oli Helsingin ensimmäinen asuintalo, jossa oli sähkövalaistus.[6] Rakennuksen historiasta on julkaistu kirja vuonna 1990.[5] Blomqvistin suunnittelema Käppärän hautausmaan kappelin Poriissa on puolestaan yksi Suomen ensimmäisistä siunauskappeleista.[7]
Blomqvistin suunnittelemia rakennuksia
Dementjeffin kivitalo, Helsinki (1885), samoin kuin Tschernascheffin kivitalo
Espilän ravintola Viipurissa (1890 ja 1908) sekä Espilän vanha soittolava
Viipurin kaupunginsairaalan rakennukset (1890, 1899, 1903)
Raittiusravintola ja myöhempi kirjasto ja työväenopisto Viipurissa (1890)
