Bruno Wilhelm Zilliacus (11. marraskuuta 1877 Pietari – 3. heinäkuuta 1926 Helsinki) oli suomalainen yleisurheilija ja opettajaseminaarin lehtori.^[1][2]

Zilliacuksen vanhemmat olivat majuri Alexander Wilhelm Zilliacus ja Sofia Vilhelmina Manninen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1898 yksityistodistuksella Savonlinnan lyseosta, opiskeli Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella ja suoritti voimistelunopettajatutkinnon vuonna 1902.^[1][2]

Zilliacus oli Kajaanin seminaarissa voimistelunopettajana 1902–1905 ja Sortavalan seminaarin voimistelun, anatomian ja terveysopin lehtorina vuodesta 1905 alkaen. Zilliacus kuoli 1926 vatsasyöpään.^[2]

Zilliacus oli Suomen joukkueen nimikilven kantaja Lontoon 1908 olympialaisten avajaisissa Suomen osallistuessa olympialaisiin ensimmäisen kerran. Hän kilpaili Lontoon kisoissa kuulantyönnössä mutta ei sijoittunut. Helsingissä 1903 hän voitti "sopusuhtaisen ruumiinkehityksen ja plastillisen kauneuden kilpailun" ennen painimestari Carl Allénia. Tukholmassa 1901 hän kilpaili hiihdon Pohjoismaisissa kisoissa.

Seuratasolla Zilliacus edusti Sortavalan Seminaarin Voimisteluseuraa ja helsinkiläistä Ylioppilasvoimistelijat-seuraa. Ammatiltaan hän oli voimistelunopettaja, anatomian, fysiologian ja terveysopin lehtori sekä lääkintävoimistelija.

Zilliacus oli naimisissa vuodesta 1913 Meri Starckin kanssa. Heillä oli kolme lasta.^[1][2]

• Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 378. Jyväskylä: Graface, 2001. ISBN 951-98673-1-7