Brooklyn-luokka
Brooklyn-luokan nimikkoalus USS Brooklyn.
Tekniset tiedot
Uppouma	9 767 t (standardi) 12 207 t (kuormattu)
Pituus	185 m
Leveys	19 m
Syväys	7,0 m
Koneteho	100 000 shp
Nopeus	32,5 solmua
Miehistöä	868
Aseistus
Meritorjunta	15 x 6" Mk16 -tykkiä
Ilmatorjunta	5 x 5"/L25 -ilmatorjuntatykkiä 8 x .50" ilmatorjuntakonekivääriä
Infobox OK

Brooklyn-luokka oli Yhdysvaltain laivaston seitsemän kevyen risteilijän muodostama alusluokka toisessa maailmansodassa. Alukset oli aseistettu viidellä kuusituumaisella kolmoistykkitornilla, joten ne olivat raskaimmin aseistettuja Yhdysvaltain laivaston keveitä risteilijöitä. Kaikki luokan alukset otettiin palvelukseen 1937–1938 ja olivat sodan aikana sekä Tyynellä valtamerellä että Atlantilla. Kaikki selvisivät sodasta, vaikka osa aluksista saikin vaurioita. Pian sodan päätyttyä luokan alukset poistettiin palveluksesta ja sijoitettiin reserviin, josta viisi luokan alusta siirrettiin 1951 Etelä-Amerikan valtioille.

Jos kahdeksan tuuman tykeillä varustettuja raskaita risteilijöitä pidetään Washingtonin laivastosopimuksen tuotteina, niin tätä alusluokkaa voidaan pitää vuoden 1930 Lontoon laivastosopimuksen tuotteena. Kaupankäynti Japanin, Yhdysvaltain ja Britannian etujen välillä sopimusta luotaessa rajoitti raskaiden risteilijöiden valmistusta. Britannia hyväksyi Japanin ehdottaman sopimuksen, mutta Yhdysvallat teki siihen runsaasti tarkennuksia ennen vastentahtoista hyväksymistään. Yhdysvaltain laivaston näkemyksen mukaan raskaat kahdeksan tuuman tykein varustetut risteilijät olivat tulleet jäädäkseen ja että ne vastasivat paljon paremmin laivaston tarpeita Tyynellä valtamerellä kuin keveämmät sopimuksen mukaiset alukset. Hyväksynnän jälkeen Yhdysvallat kykeni valmistamaan ainoastaan kaksi Washington tyyppistä alusta, minkä jälkeen sen tuli valmistaa keveitä kuuden tuuman tykein varustettuja risteilijöitä.^[1]

Suunnittelu aloitettiin syksyllä 1930 senaatin hyväksyttyä laivastosopimuksen 21. heinäkuuta. Lähtökohtina olivat nopeus ja kantama, joiden tuli vastata raskaiden risteilijöiden ominaisuuksia. Lopulta valmistui kuusi erilaista suunnitelmaa, joista raskain pohjautui New Orleans -luokkaan varustettuna kolmella neliputkisella ja yhdellä kolmiputkisella tykkitornilla ja kevein kahdella kolmiputkisella tornilla, uppouman ollessa 6000 tonnia. Pitkällisten täsmennyskeskusteluiden jälkeen luotiin lopulta 9600 tonnin uppouman omaava, neljällä kolmiputkisella tornilla ja New Orleans -luokan suojan mukainen alus vuoden 1931 alkupuolella. Suunnitellut alukset esitettiin vuoden 1933 laivasto-ohjelmaan, mutta niitä ei koskaan hyväksytty siihen.^[1]

Viivytyksen seurauksena sekä uusien 1.1 tuuman ilmatorjuntatykkien käyttöönoton vuoksi keskusteluja jatkettiin. Uusissa piirustuksissa katapultti siirrettiin takakannelle, jotta keskilaivaan saatiin viiden tuuman ja 1.1 tuuman ilmatorjuntatykkien vaatima tila. Panssaroinnin vahventaminen edellytti voimanlähteiden vaatimien tilojen uudelleensuunnittelua. Mikäli konehuoneita voitaisiin lyhentää, säästettäisiin uppoumaa panssaroinnille. Dieselmoottoreiden käyttöönottoa ei tutkittu lainkaan, vaikka ne mainitaankin.^[1]

Maaliskuuhun 1932 mennessä esitettiin uusi sarja suunnitelmia, joissa kaikissa uppouma oli noin 10 000 tonnia ja aseistuksena kahdestatoista kuuteentoista kuusituumaista tykkiä. Alusten kyljet oli suojattu jopa viiden tuuman panssarein. Runkojen pituuksissa oli suurehko vaihtelu johtuen erilaisista voimanlähteistä. Suunnittelun pohjaksi oli lisätty uusi kuuden tuuman tykeille kehitetty, parannettu 130 paunan ampumatarvike. Aseistuksen tuli vastata Japanin laivaston Mogami-luokan alusten voimakasta viidentoista kuuden tuuman tykin aseistusta.^[1]

Hyväksytyn suunnitelman mukaiseen alukseen asennettiin viisi kolmiputkista tornia, joista kolme asennettaisiin etukannelle, tykin numero kaksi ampuessa kahta muuta korkeammalta. Lentokoneen vaatimat tilat olisivat takakannella, mikä loisi aluksille yhtenäisemmän kannen. Kattilahuoneet asetettaisiin konehuoneiden etupuolelle, eli yksiköiden koteloimista ei toteutettu. Alus luokassa toteutettiin lisäksi pituussuuntainen tukeminen, mikä säästi merkittävästi uppoumassa.^[1]

Suojana oli viisituumainen panssarivyö vesirajassa, joka oli liitetty runkoon. Kansi oli suojattu kaksituumaisella panssaroinnilla. Panssarivyön päihin sijoitetut vesitiiviit seinät olivat 2,5-tuumaiset ja ammusvarastot oli suojattu kaksituumaisin seinin. Tykkitornien suojana oli kuusituumainen panssarointi. Panssarointia oli kaikkiaan 1 798 tonnia, mikä oli lähes 15 prosenttia aluksen uppoumasta. Alusten voimanlähteenä oli neliakselinen vaihteistettu turbiinimoottori, joka tuotti kaikkiaan 100 000 hevosvoimaa eli ainoastaan hieman vähemmän kuin New Orleans -luokassa.^[1]

Pääaseina olivat uudet kuuden tuuman 47 pituuskaliiperin Mk16 tykit, joissa käytettiin kartussilaukauksia. Ammus painoi 130 naulaa. Kolmiputkisessa asennuksessa tykkien maksimikorotuskulma oli 60 astetta ja niiden maksimikantama oli 23 882 metriä 47,5 asteen korotuskulmalla. Kaikki tornin tykit oli kytketty toisiinsa eli korotuskulmaa säädettiin tornille, ei tykeille. Tornin etupanssari oli 6,5 tuumaa. Apuaseina oli viiden tuuman 25 pituuskaliiperin tykit yksiputkisina asennuksina. Uusia 1.1 tuuman ilmatorjuntatykkejä ei saatu valmistettua, joten kevyt ilmatorjunta-aseistus koostui raskaista puolen tuuman konekivääreistä. Aluksille asennettiin kaksi katapulttia ja niitä käyttämään neljä vesilentokonetta. Aluksille ei asennettu torpedoputkia.^[2]

Alusten siltarakenteet laskettiin ja tutkat asennettiin 1942. Samalla alusten ilmatorjuntaa piti vahvistaa neljällä kaksiputkisella 40 millimetrin tykillä, mutta sitä ei toteutettu. Todellisuudessa alusten aseistusta vahvennettiin erilaisilla 20 ja 40 millimetrien tykkien kokoonpanoilla, joista yleisin oli neljän neliputkisen ja kuuden kaksiputkisen 40 millimetrin ja kymmenen kaksiputkisen 20 millimetrin tykin yhdistelmä.

Neljä luokan alusta tilattiin osana vuoden 1933 lisäohjelmaa. Lisäksi kolme alusta tilattiin vuoden 1934 laivasto-ohjelmassa. Lisäksi kaksi alusta päätettiin tilata, kun kahden Omaha-luokan aluksen korvaamiseksi. Kaksi viimeistä alusta poikkesivat edeltäneistä aluksista ja toisinaan esitetään omana luokkanaan.^[3]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Brooklyn-luokka.

• Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947-1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)