British Eagle International Airlinesin lento 802 (1964)

Tämä artikkeli kertoo Itävallassa vuonna 1964 sattuneesta lento-onnettomuudesta. Samaa lennonnumeroa käyttänyt kone syöksyi maahan myös Saksassa vuonna 1968.
British Eagle International Airlinesin lento 802
Onnettomuuskoneen kaltainen British Eaglen Bristol Britannia.
Onnettomuuskoneen kaltainen British Eaglen Bristol Britannia.
Yhteenveto
Päivämäärä 29. helmikuuta 1964
Onnettomuustyyppi törmäys maastoon
Tapahtumapaikka Glungezer, Itävalta
  47°12′32″N, 011°31′41.1″E
Lähtöpaikka Heathrow’n lentoasema, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Määränpää Kranebittenin lentoasema, Innsbruck, Itävalta
Kuolleita 83
Eloonjääneitä 0
Lentokone
Konetyyppi Bristol Britannia 312
Lentoyhtiö British Eagle International Airlines
Rekisteritunnus G-AOVO
Matkustajia 75
Miehistöä 8

British Eagle International Airlinesin lento 802 oli British Eagle International Airlinesin reittilento Lontoon Heathrow’n lentoasemalta Innsbruckiin. Lennolla 29. helmikuuta 1964 käytetty Bristol Britannia 312 törmäsi huonossa säässä Glungezer-vuoreen lähellä Innsbruckia. Lennolla oli 75 matkustajaa ja kahdeksan miehistön jäsentä, jotka kaikki kuolivat onnettomuudessa.[1]

Onnettomuus on kuolonuhrien määrällä mitattuna Itävallan historian pahin lento-onnettomuus.[1]

Tapahtumat

Glungezer-vuoren itärinne, johon lento 802 törmäsi.

Lento 802 lähti Lontoosta kello 12.04 paikallista aikaa. Kello 13.35 miehistö otti yhteyden Münchenin lennojohtoon. Yhdeksän minuutin kuluttua he ilmoittivat olevan Kemptenin suuntamajakalla ja kertoivat vaihtavansa lentosuunnitelmansa Kemptenistä Innsbruckiin mittarilennosta näkölentoon.[1] Pian kello 14 jälkeen kone lähestyi pilvien peittämää Innsbruckia, jossa ei ollut mittarilähestymislaitteita ja jota pidettiin yhtenä Euroopan vaikeimmista lentoasemista.[2]

Kello 14.12 miehistö ilmoitti koneen lentävän 10 000 jalan (3 000 metrin) korkeudessa ja olevan yhä pilven sisässä. Miehistö jatkoi laskeutumista, kunnes kone törmäsi Glungezer-vuoren itärinteeseen 2 600 metrin korkeudessa.[1] Koneen polttoainetankit olivat lähes puoliksi täynnä, joten törmäystä seurasi räjähdys.[3] Törmäys laukaisi myös lumivyöryn, jonka seurauksena suuri osa koneen hylystä päätyi 400 metriä törmäyskohtaa alemmas.[1]

Kaikki 83 koneessa ollutta kuolivat onnettomuudessa.[1] Lennon 75 matkustajasta 73 oli hiihtolomamatkalla olleita brittejä. Heidän lisäkseen lennolla oli yksi Itävallan ja yksi Kanadan kansalainen. Matkustajien joukossa oli lentoyhtiön mukaan 18 avioparia ja ainakin viisi lasta.[3]

Onnettomuuspaikka havaittiin Yhdysvaltain ilmavoimien etsintäkoneesta onnettomuuden jälkeisenä päivänä. Pelastusjoukot pääsivät paikalle vasta tämän jälkeisenä päivänä, kaksi päivää onnettomuuden jälkeen.[3] Vaikeakulkuisen maaston vuoksi onnettomuuspaikalle pääsi vain helikopterilla.[4]

Onnettomuuden syy

Onnettomuuden muistomerkki.

Onnettomuutta tutkimaan perustettiin itävaltalais-brittiläinen tutkintakomissio. Jo ensimmäisen onnettomuutta seuranneen viikon aikana, raivaus- ja pelastustöiden ollessa yhä käynnissä, komission edustaja kertoi, ettei ensimmäisten löydösten perusteella ollut syytä epäillä teknisen vian johtaneen onnettomuuteen. Muun muassa British Airline Pilots Association ja British Eagle International Airlines esittivät vastalauseensa sanoen, että lausunto oli ennenaikainen ja saattoi haitata tutkinnan puolueettomuutta.[4]

Onnettomuuden syyksi todettiin kapteenin päätös laskeutua pienimmän turvallisen korkeuden alapuolelle vallinneissa huonoissa sääoloissa ilman näköyhteyttä maahan.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g Accident description Aviation Safety Network. Viitattu 18.9.2019. (englanniksi)
  2. ↑ Tragedy at Innsbruck. Flight International, 5.3.1964, 85. vsk, nro 2869, s. 349. Iliffe Transport Publications. Lehden verkkoversio. (PDF) Viitattu 18.9.2019. (englanniksi)
  3. ↑ a b c 83 Killed in Crash. The Nashua Telegraph, 2.3.1964, 95. vsk, nro 1, s. 1. Innsbruck. Lehden verkkoversio. Viitattu 18.9.2019. (englanniksi)
  4. ↑ a b The Innsbruck investigation. Flight International, 12.3.1964, 85. vsk, nro 2870, s. 380. Iliffe Transport Publications. Lehden verkkoversio. (PDF) Viitattu 18.9.2019. (englanniksi)