Bradley ”Brad” Boyes (s. 17. huhtikuuta 1982 Mississauga, Ontario, Kanada) on kanadalainen uransa lopettanut jääkiekkohyökkääjä.
Ura
Juniorivuodet
Ennen ammattilaisuraansa Boyes kiekkoili vuodet 1998–2002 Erie Ottersissa junioriliiga OHL:ssä. Hän pelasi Ottersin paidassa neljän kauden aikana yhteensä 233 OHL:n runkosarjaottelua tehden 309 tehopistettä, 141 maalia ja 168 syöttöpistettä. Hän oli kausilla 1999–2000 sekä 2000–2001 joukkueensa paras pistemies ja tehokkain maalintekijä tehtyään ensiksi mainitulla 82 tehopistettä, 36 maalia ja 46 syöttöpistettä, 68:ssa ottelussa ja jälkimmäisellä 90 tehopistettä, 45 maalia ja yhtä monta syöttöpistettä, 59:ssä ottelussa. Koko liigan pistepörssissä Boyes oli kaudella 2000–2001 sijalla viisi ja maalipörssissä sijalla kolme. Kaudella 2001–2002 Boyes jäi runkosarjassa joukkueensa sisäisessä pistepörssissä sijalle kaksi Cory Peckerin jälkeen ja kevään 2002 OHL:n pudotuspeleissä Boyes oli 41:llä tehopisteellään (22 maalia ja 19 syöttöpistettä) koko liigan toiseksi tehokkain pelaaja juuri 42 pistettä tehneen Peckerin jälkeen ollen näin osaltaan johdattamassa Ottersia OHL:n mestaruuteen (J. Ross Robertson Cup).
Boyes voitti OHL-urallaan useita palkintoja, kahdesti OHL:n parhaan pelaajan palkinnon (Red Tilson Trophy), vuosina 2001 ja 2002, kahdesti OHL:n herrasmiespelaajan palkinnon (William Hanlon Trophy), niin ikään vuosina 2001 ja 2002, kerran Canadian Hockey Leaguen (Kanadan pääjunioriliigojen kattojärjestö) herrasmiespelaajan palkinnon, vuonna 2002, OHL:n pudotuspelien parhaan pelaajan palkinnon (Wayne Gretzky 99 Award) vuonna 2002 ja vuonna 2000 OHL:n Bobby Smith Trophyn sekä CHL:n Scholastic Player of the Year –palkinnon pelaajana, joka on menestynyt vuoden aikana hyvin peliuransa lisäksi myös opinnoissaan. Lisäksi hänet valittiin vuonna 2001 OHL:n toiseen tähdistökentälliseen ja vuonna 2002 sekä OHL:n ensimmäiseen tähdistökentälliseen että CHL:n toiseen tähdistökentälliseen.
Ammattilaisura
Boyes sai NHL-varauksen Toronto Maple Leafsin varattua hänet 24. pelaajana NHL:n varaustilaisuuden 2000 ensimmäisellä kierroksella. Ammattilaisuransa hän aloitti kaudella 2002–2003, jonka hän pelasi osaksi Toronton farmiseurassa St. John's Maple Leafsissa AHL:ssä ja osaksi San Jose Sharksin farmiseurassa Cleveland Baronsissa samassa liigassa. Sharks hankki Boyesin pelaajaoikeudet itselleen maaliskuussa 2003 kaupassa, jossa se sai lisäksi ensimmäisen kierroksen varausvuoron saman vuoden varaustilaisuudessa ja antoi vaihdossa Torontolle Owen Nolanin. Boyes pelasi kauden aikana 65 AHL-ottelua St. John's Maple Leafsin riveissä tehden tehot 23 maalia ja 28 syöttöpistettä ja 15 ottelua Baronsin riveissä tehoin seitsemän maalia ja kuusi syöttöpistettä. Kauden jälkeen hänet valittiin AHL:n tulokkaiden tähdistökentälliseen.
Seuraavan kauden hän vietti myös suureksi osaksi AHL:ssä, osaksi Baronsissa ja osaksi Providence Bruinsissa. Boston Bruins hankki Boyesin itselleen maaliskuussa 2004 vaihdossa Jeff Jillsoniin. Hän ansaitsi kauden 2003–2004 päätteeksi valinnan AHL:n toiseen tähdistökentälliseen oltuaan 72:lla tehopisteellään, 31:llä maalilla ja 41:llä syöttöpisteellä, runkosarjassa koko liigan pistepörssissä sijalla kuusi ja maalipörssissä jaetulla sijalla kuusi. Hän pelasi kauden aikana myös yhden ottelun Sharksissa NHL:ssä ilman tehomerkintöjä. Boyes jatkoi Providencessa myös seuraavan kauden NHL-kauden peruunnuttua työsulun vuoksi. Hän teki 80:ssä runkosarjaottelussa 33 maalia ja antoi 42 maalisyöttöä ollen joukkueensa toiseksi paras pistemies Andy Hilbertin jälkeen ja AHL:n maalipörssissä jaetulla sijalla yhdeksän yhdessä René Bourquen kanssa.
Boyes pelasi ensimmäisellä täydellä NHL-kaudellaan, kaudella 2005–2006, kaikissa Boston Bruinsin 82:ssa runkosarjaottelussa, joissa hän teki yhteensä 69 tehopistettä, 26 maalia ja 43 syöttöpistettä. Hän oli Bruinsin toiseksi paras pistemies Patrice Bergeronin jälkeen ja joukkueen sisäisen plusmiinustilaston kärkinimi lukemalla +11. NHL:n tulokkaiden pistepörssissä Boyes sijoittui 2005–2006 kolmanneksi Aleksandr Ovetškinin ja Sidney Crosbyn jälkeen. 27. helmikuuta 2007 NHL:n siirtorajan viimeisenä päivänä Boyes kaupattiin St. Louis Bluesiin vaihdossa puolustaja Dennis Widemaniin.
Pelatessaan St. Louis Bluesissa Boyes oli kausina 2007–2008 ja 2008–2009 joukkueen paras pistemies ja maalintekijä. Ensiksi mainitulla hän teki NHL-uransa maaliennätyksen, 43 maalia 82:ssa runkosarjaottelussa, jolla sijoittui NHL:n maalipörssin kärkikymmenikköön, ja jälkimmäisellä kaudella NHL-uransa piste-ennätyksen, 72 tehopistettä, 33 maalia ja 39 syöttöpistettä, 82:ssa runkosarjaottelussa. Kaudella 2009–2010 hänen maali- ja pistelukemansa laskivat selvästi. 28. helmikuuta 2011, kesken kauden 2010–2011, Boyes siirtyi St. Louis Bluesista Buffalo Sabresiin vaihdossa toisen kierroksen varausvuoroon NHL:n varaustilaisuudessa 2011.
Kausi 2011–2012 oli pisteiden valossa Boyesin siihenastisen uran heikoin. Hän teki 23 tehopistettä, kahdeksan maalia ja 15 syöttöpistettä, 65:ssä runkosarjaottelussa. Kauden jälkeen hänen sopimuksensa umpeutui ja hän siirtyi heinäkuussa 2012 vapaana pelaajana New York Islandersiin. Syyskuun lopussa 2013, juuri ennen kauden 2013–2014 alkua, hän siirtyi vapaana pelaajana Florida Panthersiin.
Maajoukkue
Boyes on edustanut maataan yksissä aikuisten jääkiekon arvokilpailuissa, Latvian Riiassa pelatuissa jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 2006, joissa Kanada jäi neljänneksi. Boyes oli turnauksessa maansa kolmanneksi paras pistemies Sidney Crosbyn ja Patrice Bergeronin jälkeen kahdeksalla tehopisteellä, neljällä maalilla ja neljällä syöttöpisteellä. Hän on edustanut Kanadaa myös kaksissa alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa, vuosina 2001 ja 2002. Vuonna 2001 hän oli voittamassa pronssia ja vuonna 2002 hopeaa. Vuoden 2002 nuorten kisoissa Boyes oli 9:llä tehopisteellään (viisi maalia ja neljä syöttöpistettä) turnauksen toiseksi paras pistemies Michael Cammallerin jälkeen.
Tilastot
Lähteet
