Bougainvillen kartta.Bougainville löytyy Papua-Uuden-Guinean kartan oikeasta reunasta.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Tarkennus: Ei vastaa ainakaan en.wikipedian tekstiä, joten mistähän on peräisin.
Bougainville on Salomonin saariston suurin saari, ja yhdessä Bukan kanssa muodostaa "pohjoiset Salomonsaaret", joihin se kuuluu maantieteellisesti mutta ei hallinnollisesti. Luonnonmaantieteellisesti se on sademetsävyöhykettä. Hallinnollisesti saari kuuluu Papua-Uuden-GuineanBougainvillen provinssiin.
Saarella puhutaan 23 paikallista kieltä, joista useimmat kuuluvat papuakieliin.[2] Kielistä puhujamäärältään suurimpia ovat terei, halia sekä naasioi.
Saari sai nimensä ranskalaisen löytöretkeilijän Louis Antoine de Bougainvillen mukaan. Vuosina 1884–1914 saari kuului Saksan Uuteen-Guineaan (saksaksi Deutsch-Neuguinea). Versaillesin rauhansopimuksen jälkeen Saksa menetti siirtomaansa, ja saari joutui Kansainliiton päätöksellä Australian hallinnon alaiseksi vuoteen 1949 asti, jolloin Papua-Uusi-Guinea muodostettiin. Japanilaiset miehittivät saaren vuonna 1942. Marraskuun 1943 ja huhtikuun 1944 välisenä aikana toteutetuissa operaatioissa liittoutuneet karkottivat japanilaiset. Operaatioissa kaatui yli 17 500 japanilaista.
Australian hallinto päättyi Papua-Uuden-Guinean itsenäistymiseen syyskuussa 1975. 1988 perustettu vastarintaliike Bougainvillen vallankumouksen armeija halusi maan itsenäistyvän Papua-Uudesta-Guineasta. Levottomuuksissa sai vuosien mittaan surmansa 20 000 ihmistä. Yhdeksän vuotta kestänyt itsenäisyystaistelu päättyi vuonna 1997 aselepoon, joka on suureksi osaksi pitänyt. Rauhansopimuksen mukaan Bougainvillen alueelle myönnettiin suurempi autonomia. Kapinajohtaja Joseph Kabui valittiin kesäkuussa 2005 Bougainvillen presidentiksi.
Bougainvillen autonomisella alueella järjestettiin vuonna 2019 neuvoa-antava kansanäänestys itsenäisyydestä. Itsenäisyyttä kannatti lähes 98 prosenttia äänestäjistä ja laajempaa itsehallintoa Papua-Uuden-Guinean yhteydessä vain alle 2 prosenttia äänestäneistä.[3]
