Pietarin teknologisessa instituutissa opiskellut Žemtšužin liittyi sosialidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1915. Lokakuussa 1916 hänet pidätettiin vallankumouksellisen materiaalin jakamisesta ja Žemtšužin pääsi lopulta vapaaksi helmikuun vallankumouksen myötä maaliskuussa 1917. Vapautumisensä jälkeen hänet lähtettiin aluksi Kronstadtin merilinnoitukseen toimittamaan merisotilaille tarkoitettua vallankumouksellista lehteä ja sieltä edelleen Helsinkiin, jossa Žemtšužin avusti bolševikkien julkaisemaa Volna-sanomalehteä. Pietarissa tapahtuneen Heinäkuun kansannousun jälkeen lehti lakkautettiin, mutta se jatkoi pian ilmestymistä nimellä Priboj.[1]
Lokakuussa 1917 Žemtšužin nimitettiin bolševikkien Suomen neuvostojen Pohjois-Suomen aluekomitean johtoon Tornioon.[1]Suomen itsenäistyttyä joulukuussa 1917 hän palasi Helsinkiin sotaväen ja kiinteän omaisuuden evakuoinnin komissaariksi. Kun Suomeen sijoitettu Itämeren laivasto oli keväällä 1918 suurimmaksi osaksi siirretty Kronstadtiin, hän toimi Helsinkiin vielä jääneiden laivastoyksikköjen komissaarina, tehtävänään pitää huolta niiden evakuoinnista. Valkoiset kuitenkin pidättivät Žemtšužinin vakoojana 8. toukokuuta ja ampuivat hänet seuraavana päivänä Santahaminassa.[3][4] Teloitukseen liittyi mahdollisesti myös Neuvosto-Venäjän ja Saksan välinen kiista Suomeen jääneiden alusten kohtalosta.[5]
↑Harjula, Mirko: Itämeri 1914-1921: Itämeren laivastot maailmansodassa sekä Venäjän vallankumouksissa ja sisällissodassa, s. 322. Helsinki: Books on Demand, 2010. ISBN 978-952-49838-3-9
