Blohm & Voss BV 138 oli saksalainen kolmimoottorinen meritiedustelutehtäviin suunniteltu lentovene. Konetyypin kehityshistorian alku oli melko kivinen, ja se kävi läpi useita uudelleensuunnitteluvaiheita ennen lopullista, 227 kappaletta valmistettua sarjatuotantoversiota. BV 138 -koneet osallistuivat Saksan Luftwaffen kalustona toiseen maailmansotaan, missä ne lensivät muun muassa taisteluissa Norjasta ja Ranskasta sekä Pohjois-Atlantin laivasaattueita vastaan tehdyissä sotilasoperaatioissa.
Konetyypin toinen prototyyppi (rek. tunnus D-AMOR).
Koneen suunnittelu käynnistyi 1934,[2] kun Hamburger Flugzeugbau[3] alkoi kehittää tiedustelutehtäviin suunnteltua erittäin pitkän kantaman lentovenettä. HA 138V1 -mallitunnuksen saaneessa prototyypissä oli lokinsiipeä muistuttanut niksattu siipi, joka oli asennettu yläsiipikonfiguraatioon. Peräsin kiinnittyi koneeseen kahdella puomilla, ja voimalaitteina oli kolme Junkers Jumo 205C -mäntämoottoria. Prototyypin ensilento tehtiin 15. heinäkuuta 1937. Koneen suuntavakaus ja liikehtimisominaisuudet vedessä todettiin kehnoiksi. Seuraavaksi valmistui uudelleensuunniteltu V2-prototyyppi, jonka ensilento oli elokuussa 1937.[2] Kolmas prototyyppi (V3) romutettiin ennen valmistumistaan. Lentokuntoisiksi saadut prototyypit olivat Saksan siviililentokonerekisterissä tunnuksilla D-ARAK (V1) ja D-AMOR (V2).[4]
BV 138A-1 Hemnesfjordin vuonossa, Norjassa toukokuussa 1940.
HA 138 -mallitunnuksella tunnettu konetyyppi suunniteltiin merkittävin osin uudelleen Hamburger Flugzeugbaun toiminnan siirtyessä Blohm & Vossin nimen alle vuonna 1938.[3] Tunnuksen BV 138A-0 saaneessa esituotantoversiossa luovuttiin niksatusta siivestä, ja siinä oli prototyypeihin verrattuna selvästi suurempi runko.[2] A-0-esituotantoversiota valmistettiin kuusi konetta, ja sitä seurannutta A-1-tuotantoversiota 25 konetta. A-0 esituotantoversio teki ensilentonsa helmikuussa 1939[3] ja A-1-tuotantoversio kymmenen kuukautta myöhemmin huhtikuussa 1940. Tuotantoversio ehti osallistumaan rajoitetusti taisteluun Norjasta, ja täyteen palveluskuntoon koneet saatiin Läntisen Ranskan valtaukseen mennessä.[2]
Jatkokehitetyt tuotantoversiot
A-0- ja A-1-sarjojen koneissa havaittiin merkittäviä rakenteellisia vahvistustarpeita, jotka toteutettiin joulukuusta 1940 alkaen toimitettuihin koneisiin. Mallitunnuksen BV 138B-1 saaneessa vahvistetussa versiossa oli tehokkaammat 656 kilowatin (880 hv) Jumo 205D -moottorit, ja siihen oli lisätty puolustusaseistusta, johon kuuluivat runkoon asennetut uudet MG 151 -tykillä varustetut etu- ja taka-ampumot. B-versioiden koneet osallistuivat aktiivisesti liittoutuneiden laivasaattueita vastaan käytyihin taisteluihin Norjassa sijainneista tukikohdista vuodesta 1941 alkaen.[2]
Hylätty BV 138C Tromssassa vuonna 1945.
Rakenteellisesti edelleen vahvistetun C-1-version toimitukset alkoivat maaliskuussa 1941. Siinä keskimmäinen moottori oli varustettu edellisistä poiketen nelilapaisella potkurilla,[2] ja koneen 7,9 millimetrin MG 15 -konekiväärit korvattu 13 millimetrin MG 131 -konekivääreillä.[4] C-1-versio pystyi kuljettamaan aiempia versioita raskaamman pommikuorman,[2] minkä lisäksi version koneissa oli mahdollisuus ylimääräisen MG 15 -konekiväärin[4] ja FuG 200 Hohentwiel -etsintätutkan asentamiseen. Version koneita valmistettiin yhteensä 227. C-1-koneita käyttäneistä yksiköistä menestynein oli Pohjois-Norjaan sijoitettu Küstenfliegergruppe 406, joka osallistui Pohjois-Atlantin laivasaattueiden paikantamiseen ja seurantaan.[2]
Muutamien BV 138C-1 -koneiden siipien alle asennettiin magneettimiinojen raivaamiseen suunniteltu rungon kiertävä, ympyrän muotoinen duralumiinirengas, joka voitiin magnetoida koneeseen asennetun generattorin avulla. Muuten aseistamattomasta miinanraivausversiosta käytettiin mallitunnusta BV 138MS.[4] Konetyypin kaikkiin versioihin voitiin asentaa lentoonlähtöavusteeksi kaksi 500 kilogramman RATO-rakettimoottoria.[2]
Kaksi romanialaista sukeltajaa löysi vuonna 2012 Romanian Mamaiassa sijaistevaan Siutghioljärveen pudonneen BV 138:n.[6]
Norjan maanmittauslaitoksen alus löysi kesäkuussa 2013 Porsanginvuonon luotaamisen yhteydessä brittiläisten lentokoneiden elokuussa 1944 alas ampuman BV 138 -koneen, joka oli uponnut 35 metrin syvyyteen lähelle saksalaisten toisessa maailmansodassa käyttämää Indre Billefjordin vesilentoasemaa.[1]
Kuusi konetta toimitettiin vuonna 1939, joista yksi muunnettiin myöhemmin B-0-versioon. Ensilento helmikuussa 1939.
BV 138A-1
25 konetta toimitettu vuosina 1939–1940, ensilento huhtikuussa 1940.
BV 138B-0
Suuremmalle 14 480 kilogramman lentomassalle suunniteltu versio. Kymmenen toimitettiin vuonna 1940.
BV 138B-1
Voimalaitteena Jumo 205D -moottorit, vahvempi puolustusaseistus. 21 konetta toimitettiin joulukuusta 1940 alkaen.
BV 138B-1/U1
Hyökkäysaseistusta lisätty.
BV 138C-1
Rakenteellisesti vahvitettu versio, nelilapainen potkuri, 7,9 millimetrin MG 15 -konekiväärit korvattu 13 mm MG 131:llä ja mahdollisuus ylimääräisen MG 15 -konekiväärin asentamiseen. Joihinkin koneisiin asennettiin myöhemmin FuG Hohentwiel -tutka ja noin 70 konetta varustettiin katapulttilaukaisua varten.
BV 138C-1/U1
Hyökkäysaseistusta lisätty.
BV 138MS
Muutamat miinanraivaustehtäviin vuosina 1942–1943 muunnetut BV 138C-1 -koneet, joissa ei ollut aseistusta. Koneet oli varustettu magneettimiinojen raivaamiseen tarkoitetulla duralumiinisella renkaalla, joka magnetoitiin koneeseen asennetulla generaattorilla.
.jpg)
